Mustan kuningattaren lohikäärmeet
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Matt Stawicki. Sidottu.
Pelätty Sininen valtiatar Kitiara panee alulle suunnitelman, jonka mukaan Solamnian ritarit lähtevät Jäävallille etsimään Lohikäärmepeistä. Kitiaran kilpailijatar Laurana aloittaa myös matkan, jossa hän, Sturm, Flint ja Tasslehoff liittyvät ritarien seuraan heidän suorittaessa vaarallista tehtäväänsä.
Kitiaran itsensä on mentävä koko Krynnin pelätyimpään paikkaan, Dargaardin linnaan. Kukaan ei ole palannut aaveritari Sothin linnasta elävänä. Mutta Kitiaralla ei ole vaihtoehtoa, hänen on joko kohdattava Soth tai kuolema Mustan kuningattaren käsissä.
Kumppanukset ovat taas yhdessä! Ja niin ovat heidän vihollisensakin.
Margaret Weis
Margaret Weis (s. 1948) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija. Hänet tunnetaan yhdessä Tracy Hickmanin kanssa alkuperäisten Dragonlance-kirjojen kirjoittajana. Hänen romaanejaan on myyty yli 22 miljoonaa kappaletta.
Weis syntyi Independencessä Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Weis löysi J. R. R. Tolkienin kirjat ollessaan collegessa. Niiden jälkeen hän ei kertomansa mukaan ole löytänyt fantasiakirjallisuutta josta pitäisi. Weis opiskeli Missourin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970 maisteriksi pääaineinaan luova kirjoittaminen ja kirjallisuus. Hän työskenteli pienessä kustantamossa Independencessä kolmentoista vuoden ajan.
Dragonlance: Kadonneet kronikat
Kadonneet kronikat kertoo niistä Peitsen sodan tapahtumista, joihin vain viitattiin alkuperäisessä Kronikat-sarjassa.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Pääsarja Dragonlance
Kirja-arvioita
'Mustan kuningattaren lohikäärmeet' täyttää aukot 'Talviyön lohikäärmeiden' ja 'Kevätaamun lohikäärmeiden' välillä, kertoen mitä Laurana ja kumppanit kokivat Jäävallilla ja kuinka arkkivelho Feal-Thas kukistui ja lohikäärmekristalli päätyi Ergothiin. Weis ja Hickman myös kertovat Kitiaran vaiheista enemmän, syventäen hänen hahmoaan entisestään. Weis ja Hickman ovat onnistuneet saavuttamaan 'Kadonneissa Kronikoissa' alkuperäisten 'Kronikoiden' hohdon, huumorin ja seikkailuntunnun, mikä aikoinaan lumosi minut lukiessani niitä. 'Kadonneissa Kronikoissa' huomaa myös heidän kehittyneen kirjoittajina ja henkilöhahmojen kehittyneen. 'Kadonneissa Kronikoissa' henkilöt ovat syvempiä ja monitahoisempia kuin Kronikoissa, mikä on minusta hieno saavutus. Eniten kiitän sitä, että myös "pahat" ovat saaneet inhimmillisiä piirteitä, kuten riitaiset lohikäärmeruhtinaat, keisari Ariakas ja drakolainen Grag. Lisäksi hyvätkään eivät enää ole niin yksitasoisia, vaan myös heissä on enemmän vaihtelua, kuten esim. Derek Kruununvartija, jonka henkilökohtainen tragedia nappaa suuren osan kirjasta. Laurana alkaa kehittyä haltiaprinsessasta todelliseksi valtiattareksi, samalla kun Kitiara seuraa Ariakaan tuhon alkamista Nerakassa. Vanha tuntu taas täällä ja parempana kuin ennen. 'Mustan kuningattaren lohikäärmeet' säilyttää 'Kääpiökuilujen lohikäärmeiden' aloittaman loistokkaan tason ja syvällisyyden kerronnassa ja jäänkin innolla odottamaan 'Kadonneiden kronikoiden' viimeistä osaa, 'Tiimalasivelhon lohikäärmeitä'. Kerrassaan mahtavaa. Arvosana: 9.
Mustan kuningattaren lohikäärmeet, kuten arvata saattaa, sijoittuu Kronikoiden kakkos- ja kolmososien välimaastoon. Suurintä roolia tässä osassa näyttelee Sininen valtiatar Kitira, joka etenee seikkailusta toiseen niin uskollisen Skie-lohikäärmeensä kuin ennalta arvaamattomienkin tahojen avustamana. Myös kaikkien himoamalla lohikäärmekristallilla on tärkeä osa tarinassa. Kertomus on enimmäksen Kitiaran ja Lauranan kamppailua päämääriensä eteen, mutta oman mausteensa seikkailuihin tuovat monet muutkin vanhat tutut, kuten Derek Kruununvartia. Uusia kasvojakin luotu tätä opusta varten, mainittakoon vaikkapa keisari Ariakaan noita Iolanthe. Hyvin valotetaan myös kreivi Sothin elämää ja Mustan kuningattaren päähänpinttymän takia Kitiara joutuu lopulta epäonnekseen kohtaamaan pelätyn kuolon ritarin. Itse pidin tässä eniten siitä, että huomiota kiinnitetään Kitiaraan enemmän kuin Kronikoissa ja hänen tarinaansa kerrotaan tarkemmin. Laurana kumppaneineen etenee samanaikaisesti toisaalla ja heistä totta kai kerrotaan myös, mutta minä kiinnostuin tällä kertaa Kitiaran roolista. Harmittavinta oli Tanisin ja lopun porukan poissaolo, muttei se sinänsä häirinnyt tarinan edetessä jouhevasti. Jotkut juonen käänteet jäivät kyllä häiritsemään tyylillä, että "oliko tuon nyt pakko mennä noin kun olisi ollut parempi tehdä näin", mutta lopputulos oli kuitenkin viihdyttävä. Näitä Kadonneita kronikoita lukee mielellään kun saa taas palata vanhaan tuttuun maailmaan ja lukea tutuista hahmoista aikaisemmin kertomattomia tarinoita.