Pidän kyllä Maarit Verrosen kirjoista, mutta "Yksinäinen vuori" ei mitenkään erityisemmin iskenyt. Kiehtovinta kirjassa on varmaankin sen miljöö, eristäytynyt laakso Sveitsin takamailla. Päähenkilö Peter on myös ehdottomasti pidettävä hahmo, jolle lukija toivoo vain parasta. Samalla Peter on yksi kirjan pahimmista ongelmista. Suunnilleen kirjan puolivälissä alkaa väkisin kyllästyttää Peterin yli-ihmillinen kyky onnistua ja selviytyä kaikesta eteen tulevasta. Peter on paras, loistava ja aina oikeassa. Vaikka se kuinka onkin kirjan idea, se lopulta kääntyy kirjaa vastaan. Supermies-hahmot ovat tylsiä.
Kirjassa on fantasiaelementtejä, mutta oikeastaan ne tekevät siitä heikomman. Jos tarina olisi ollut pelkästään realistinen vailla fantastisuutta, se olisi ollut parempi. Etenkin kaksi viimeistä lukua olivat selittävyydessään ja jaarittelussaan aika tylsiä. Loppu on valitettava lässähdys muuten juoneltaan kelvolliseen tarinaan.