"Sukupolvi Z" on eräitä suosikkikirjojani, joten tätä arvostelua voinee pitää hyvin puolueellisena. Toisaalta se toivottavasti kertoo, mikä tässä zombitarinassa kiehtoo.
Kirja koostuu "haastatteluista", joissa eri kertojahahmot muistelevat kokemuksiaan zombisodaksikin kutsutusta ihmiskuntaa todennäköisesti joskus 2000-luvun alussa kohdanneesta zombivitsauksesta. Homman juoni lyhykäisesti: jokainen zombin pureman saanut henkilö muuttuu jonkin ajan kuluttua zombiksi eli lähtee leuat louskuen ja vaikertaen rahjustamaan itselleen lihaa purtavaksi - eikä pysähdy, ennen kuin joko ajan mittaan hapertuu ja hajoaa tai joku saa zombin tuhotuksi. Siis mikäli jäljellä on enää yhtään ihmistä zombia tuhoamassa.
Ensimmäisten lukujen kertomukset kuvaavat zombien ilmestymistä mielenkiintoisesti kuin minkä hyvänsä tautiepidemian syntymistä ja riistäytymistä maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Sikäli tarinaa voisi verrata eräisiin vampyyritarinoihin, joissa ”vampyyrit” kuvataan jonkin viruksen saastuttamiksi henkilöiksi. Vähitellen tarinoiden painopiste siirtyy kirjan kannalta paljon oleellisempaan seikkaan: kuinka saada listityksi mahdollisimman suuri määrä epäkuolleita tulematta itse tartutetuksi. Etenkin siltä osin Brooksin aiempi teos "Zombi: Taistelijan opas" lienee toiminut hyvänä taustatyönä tälle kirjalle.
Kirjailija on rakentanut tarinansa kaikkinensa huolella ja tarkastelee tapahtumia yllättävistä ja mielenkiintoisista näkökulmista, esimerkiksi avaruusasemalta käsin. Eniten huomiota kiinnitetään ymmärrettävästi kirjailijan kotimaan eli Yhdysvaltain tapahtumiin, mutta muukin maailma on kiitettävästi huomioitu. Ääneen pääsevät niin valtionpäämiehet kuin tavalliset kansalaisetkin. Kun kertomuksissa on vieläpä runsaasti viittauksia toisiinsa, syntyy kaikista yksittäisistä osasista vakuuttava kokonaisvaikutelma, että kirja todellakin olisi kattava katsaus maailmanlaajuisista ja sivumääräänsä paljon suuremmista tapahtumista. Zombisota luo omat legendansa.
Kirjailijan käyttämä kieli on hyvin värikästä ja antaa kertojahenkilöiden muistelmille mukavasti eloa. Myös suomentaja on tehnyt kerrassaan loistavaa työtä.
Osa kertojahenkilöistä esiintyy kirjassa vain yhden luvun verran, toiset jatkavat sujuvasanaista tarinointiaan halki kirjan. Tällainen pitkäaikaisempi tuttavuus on esimerkiksi rempseä Todd Wainio, suomalaistaustainen zombisodan veteraani. Muutoin Suomen mainitseminen takakansitekstissä on mielestäni liioiteltua: yksikään tarina ei sijoitu Suomeen. Suomentaja kylläkin on onnistuneesti ujuttanut mukaan maininnan esimerkiksi Muumi-animaatiosta.
Luvut toimivat hyvin myös ikään kuin itsenäisinä novelleina, koska useiden loppuun on rakennettu jokin yllättävä jippo, joka saa näkemään juuri lukemansa tekstin uudessa valossa ja antaa kullekin ihmiskohtalolle syvyyttä. Jotkin luvuista tuntuivat toisia pitkäveteisemmiltä lukea, mutta laajensivat silti kokonaiskuvaa. Oma suosikkini taisi olla kertomus kiinalaisen ydinsukellusveneen miehistön seikkailuista zombien valtaamilla merillä. Myös monet muut kirjan kohtaukset ovat jääneet lähtemättömästi mieleen, samoin kuin kirjan kokonaistunnelma.
Kyseessä ei ole sellainen kauhukirja, joka pyrkisi säikäyttelemään lukijaansa. Missään vaiheessa kirjaa lukiessa ei varsinaisesti edes pelottanut. Arvatenkin tämä johtui siitä, että kaikki kertojahenkilöt olivat zombisodasta henkiin jääneitä eli heidän selviytymistään ei joutunut enää jännittämään. Esimerkiksi kukaan kertojista ei myöskään ollut joutunut seuraamaan lähimmäisensä sairastumista ja tappamaan häntä.
Hetkellisen shokeeraamisen sijasta kirjan tarinat ovatkin kiihkottomia dokumentteja ihmiskunnan synkimmistä hetkistä. Kirjassa kuvataan esimerkiksi hirveitä moraalisia valintoja, joita ihmiset ovat joutuneet tekemään omasta ja kokonaisten kansakuntien puolesta.
Ennen kaikkea kyse on selviytymistarinoista ja "haastateltavat” ovat suurin osa enemmän tai vähemmän kohtaamiensa tapahtumien koulimia toimintasankareita, osa antisankareita, joihin sodan tapahtumat ovat jättäneet omat jälkensä. Käy varsin selväksi, että hengissä säilyminenkin on sinänsä lohdutonta ja kauheaa, mutta jollain tavalla he kaikki silti ovat löytäneet tavan ylläpitää toivoa ja elämää. Kaikki ne hiljaiseksi jäävät miljardit ihmiset, jotka eivät selvinneet, päättivätpä päivänsä sitten zombien hampaissa tai oman käden kautta, pääsevät tarinaan mukaan vain selviytyjien kertomuksissa.
Kirjan "nykyhetkeen" ja ihmiskunnan kokeman tuhon laajuuteen päästään kurkistamaan lukujen alussa olevissa lyhyissä alustuksissa ja tarinoinnin sivuhuomautuksissa. Lukijan täytyykin osin itse oivaltaa tapahtumien koko kauheus ja päättää, selvisikö ihmiskunta lopultakaan zombisodasta vaiko ei.
Jotain teoksen saavuttamasta suosiosta kotimaassaan kertonee sen versioiminen elokuvaksi, vaikkakaan "World War Z" -elokuvassa zombit ja siten tapahtumat ovatkin perustavanlaatuisesti erilaisia kuin kirjassa. Myös elokuvan tunnelma on vähemmän synkkä. Englanninkielentaitoisille kirja on tarjolla myös taiten ääninäyteltynä äänikirjana, jota suosittelen, kunhan hankkii kuunneltavakseen uudemman eli koko kirjan kattavan version.
Sukupolvi Z on kuvaus ajasta, jollaisen kukaan ei toivoisi koskaan koittavan, sisältyi siihen zombeja tai ei. Samalla se on huolella rakennetulla spekuloinnillaan, näppärällä kerronnallaan ja ajoittaisella mustalla huumorillaan viihdyttävää luettavaa. Luin kirjan vuonna 2011 ja olen sen jälkeenkin useasti palannut lueskelemaan sen lukuja. Mikäli zombiapokalypsi kiinnostaa, ei tätä kirjaa kannata ohittaa. Se saattaa seurata perässä.
