Tähän sopisi mieluummin kuvaukseksi kevyt scifi kuin fantasia, vaikka onhan tämä silti aika mahtava. Tykkään miljööstä ja kuvituksesta hirveästi ja kaikki ne top 13-listat, "valokuvat" ja kartat ovat aivan huippuja. Arvoitus on oikeasti mielenkiintoinen ja Pimennon päivät leikittelee laadukkailla ainesosilla mielipuolisella tavalla kauniisti. Tunnelma on salaperäinen ja sadunomainen, sekä sivuhahmokaarti sympaattinen ja helposti kiinnyttävä. Ainoa ongelma on Emily itse toisinaan - välillä hän on vain aivan liian erityinen ja ihmeellinen ja yliälykäs ja nokkela ja täydellinen ja kaikki muut niin noloja ja tyhmiä ja tavallisia. Oikeastaan olisi ollut parempi, jos Emilyn itsensä pönkittämisen ohella hän olisi vaihteeksi lausunut jotain mukavaa jostakusta muusta. Oikeasti: Attikol ja Molly eivät olleet niin kauheita kuin kaikki se mollaus antoi ymmärtää, eivät ainakaan juonen perusteella. Minä itse pidin heistä kummastakin. Ja Scheineristä. Ja Kutrista. Ja Jakeysta. Ja Umlautista. Ja kaikista. Mutta muuten todella mahtava teos jonka lukee monta kertaa. Myös hyvin helppolukuinen ja nuoremmille sopiva.
Emily the Strange: Pimennon päivät
- Julkaistu
- heinäkuu 2010 (Otava)
- Alkuperäinen nimi
- Emily the Strange: The Lost Days
- Suomentanut
- Annika Eräpuro
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, ja siitä onkin vaikea keksiä valitettavaa.
Emilyn luonne ei ärsytänyt minua(Toisin kuin useimmissa muissa kirjoissa päähenkilöt ovat aivan sietämättömiä), ja hänen kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Kirja on kirjoitettu hyvin ja päiväkirjamaisesti, joka sopii teemaan hyvin.
Loppupuolella kirja alkoi kuitenkin muuttua vähän sekavaksi ja hämmentäväksi, mukana oli vaikea pysyä. Onneksi kaikki kuitenkin selkeni ajan myötä.
Kiintoisa mysteeri Emilyn menneisyydestä. Oli mukava ja nopea lukea. Alussa tuntui laahavan, mutta lopussa alkoi tapahtua. Ehkä hieman nuoremmille lukijoille, mutta 20-vuotias huomasi myöskin nauttivansa siitä. Emilyn "outous" tuntui joskus liioitellulta, mutta kun siihen tottui, se ei enää haitannut.
Emily on ihanan omituinen & kirja on ihanan sekava, eikä siitä välillä oikein ota selvääkään. Selkeää luettavaa ja paljon top 13-listoja.. mm.. Erilainen kirja, ei sellainen mitä odottaisi.