Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Sarianna Silvonen. Sidottu.
Kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä (nuortenkirjat) 2013.
C. S. LEWISIN JA LEWIS CARROLLIN HENGESSÄ
Kaikki ei ole kohdallaan Satumaassa: asukkaat ovat menettäneet varjojaan ja niiden myötä taikavoimiaan. Mutta miksi? Selvittääkseen arvoituksen Syyskuun on uskaltauduttava yhä kauemmas, Satumaan alla riippuvaan ihmeelliseen, kauniiseen valtakuntaan, joka on täynnä vedestä ja varjoista, jäästä ja kuunvalosta koostuvia olentoja. Siellä häntä odottaa todellinen yllätys: varjojen valtakunnan kuningatar on hänen oma varjominänsä, jolla ei ole aikomustakaan palauttaa varjoja Satumaahan.
Catherynne M. Valente
Catherynne M. Valente (s. 1979) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen teoksilleen on ominaista omaperäinen kieli. Valenten tunnetuimpia teoksia on kaikenikäisille kirjoitettu lastenkirja Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (2011). Teos voitti lastenkirjallisuuden Nebula-palkinnon eli Andre Norton -palkinnon.
Valenten isä oli elokuvaohjaaja ja äiti teatteriohjaaja. Hän kehitti omia tarinoitaan lapsuudesta alkaen. Äiti luki hänelle ääneen mitä sattui itse olemaan lukemassa. Näin Valenten iltasatuihin kuului absurdia teatteria ja surrealistista runoutta. Valente valmistui lukiosta jo 15-vuotiaana ja opiskeli yliopistossa klassista kreikkaa ja latinaa. Jatko-opinnot hän suoritti keskiajan tutkimuksessa.
Satumaa
Viisiosainen sarja, jonka suomentaminen jätettiin kesken.
Sarja sisältää 2 pääteosta ja yhteensä teoksia 2 kpl.
Kirja-arvioita
Tyttö joka putosi Satumaan alle on aivan yhtä ihana kirja kuin edeltäjänsä. Lukeminen ei muutu missään vaiheessa tylsäksi, sillä tällä kertaa kirjassa seikkaillaan Satumaailman alta löytyvästä maailmasta, joka on aivan yhtä vinksahtanut, yksityiskohtainen ja seikkailuja täynnä kuin sen ylläkin oleva maailma. Sarjan ensimmäisessä osassa kestää vähän aikaa ennen kuin tarina pääsee kunnolla käyntiin. Tässä kirjassa sellaista ongelmaa ei ole, vaan juoni pysyy selkeänä heti alusta lähtien. Jo edellisessä kirjassa kadonnut varjo aiheuttaa ongelmia, joita Syyskuu yrittää ratkoa; samalla pelastaen niin Alimaailmaan kuin Satumaankin. Tarina on perinteinen mutta niin sen kuuluukin olla: nythän on kyseessä satu. Varsinkin tätä toista osaa lukiessa tuli vahvasti mieleen Tarina vailla loppua. Kirja on täynnä yksityiskohtia ja seikkailuja ja huimaa mielikuvitusta; silti väliin on mahtunut pohdintaa ja filosofiaa, joka riipaisee syvältä myös aikuista lukijaa. Hieno osoitus siitä, että myös lastenkirja voi olla hyvin syvällinen.