Kumman rakas
Toimitus: Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen. Kuvitus: Kaisa Luojola. Kansikuva: Tuuli Hypén. Nidottu.
Sisältö:
- Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus [sf]
- Kristel Nyberg: Saalistaja
- Kalle Lintunen: Todellista rakkautta
- Jeff VanderMeer: Kannettu (suom. Markus Harju)
- Aleksi Kuutio: Raskas isä
- Siria Kohonen: Patakuningatar
- M. G. Soikkeli: Se mikä luonnostaan lankeaa
- Antti Riimuvuori: Nettideitti
- Jussi Katajala: Katarsis
- Christine Thorel: Viimeinkin
- Tarja Sipiläinen: Pintaa syvemmälle
- Liliana Lento: Rose & May
- Maria Carole: Pahanilmanlintu
- Taru Luojola: Kuuntele Tomppaa
Kun spekulatiivisen fiktion kirjoittajille annetaan aiheeksi ”erilainen rakkaus”, realismin raja-aitojen yli harpotaan suurin askelin. Erilaisuus kiehtoo, viekoittelee, viettelee. Lukijalle tarjotaan diplomaattisia selkkauksia kaukaisessa galaksissa, hekumallisella tavalla siirtyviä supervoimia, historiallista draamaa, keijuromansseja ja lotisevaa lempeä, josta ei lonkeroita puutu.
Kumman rakas on Osuuskumma-kustannuksen ensimmäinen julkaisu. Se on neljäntoista novellin kokoelma, joka rikkoo rajoja, viihdyttää, kiihdyttää ja yllättää. Mukana ovat muun muassa Jeff VanderMeer, M. G. Soikkeli, Jussi Katajala ja Tuomas Saloranta.
Taru Luojola
Taru Luojola (s. 1980) on nykyisin Tampereella asuva kääntäjä ja kustannustoimittaja. Hän on toiminut Osuuskumma-kustantamon hallituksen puheenjohtajana. Esikuvikseen hän nimeää Bertolt Brechtin, Gösta Sundqvistin, Amanda Palmerin ja Chelsea Nikkelin.
Lähteitä
Muita teoksia kirjailijalta Taru Luojola
Kirja-arviot ja kommentit
Olipas kummallinen kirja. Tässä oli ihan pari luettavaakin pätkää, mutta suurin osa teksteistä oli kummallisia, jopa sekavia ja ne herättivät enemmänkin kuvotusta kuin mitään muita tunteita. Lisäksi tämä luvattu rakkaus-teema jäi minusta ainakin sujuvasti sivuun ja olisi paremminkin voinut puhua kiintymisestä tai vastaavasta. Idea oli sinänsä aika mahtava, mutta jotenkin näiden kirjoittajien tyyli ei oikein iskenyt tähän lukijaan millään muotoa. Kirja oli melko lyhyt, että sen lueskeli muutamaan tuntiin mikä oli vain hyvä, koska minusta ei ainakaan tämän fania tullut. Aiheita on todellakin laidasta laitaan, aina keijuista noitiin ja vampyyreista epämääräisiin lonkeroeläimiin. Jotain erilaista tämä on, joten normiin fantasiahömppään kyllästyneet saavat tästä taatusti täysin erilaisen lukukokemuksen, en sitten vaan tiedä että hyvässä vaiko pahassa mielessä.
