Siniset varjot

Kun tajusin, että Sinisissä varjoissa pääosaa esitti Max halusin hypätä tämän kirjan yli. En ole ikinä pitänyt Maxists, kun olen häneen aijemmin sarjassa törmäillyt. Tämä ei muuttunut. Stormy taas sai minut puoleensa alusta asti! Tästä tytöstä vain pursusi jotakin mahtavaa! Lisäksi tämän ongelma ja juoni olivat hyviä. Lou oli rasittava ja vampyyri sai mielenkiintoni! Ulkonäköä olisi voinut kuvailla enemmän ja Maxin sekoilut jättää pois. Loppu oli se, joka sai kirjasta jotain irti! Se sai janoamaan seuraavaa osaa ja syynä on ehdottomasti Stormy! 

arlequinit taitavat alkaa panostaa enemmän mysteereihin kuin siihen romantiikkaan mikä minusta on sääli. Tyypillistä hömppäähän tämä oli, johon olisin kaivannut lisää sitä hempeilyä ja parisuhdedraamaa, mutta kirja eteni enemmänkin sen eipäsjuupas-kaavan mukaan, johon saatiin selvyys vasta ihan viimeisillä sivuilla. Kaikki muu aika sitten käytettiin hiippailuun ja miettimiseen, että mikähän siellä kaupungissa hengailee ja mikähän tolla yhdelläkin on ku sekoilee vähän väliä? Hiukan pettmys kyllä tämä kirja. Lisäksi jäi tarina kesken, joten kai sitä jatkoakin on jossain välissä tiedossa. Tahtoo romantiikkaa!