Hämärän reunalla
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Hanna Arvonen. Nidottu.
Amber Lily on ainutlaatuinen. Hänen ei kuuluisi olla olemassa, vampyyreiden ei nimittäin pitäisi kyetä lisääntymään. Ainutlaatuisuudestaan Amber on joutunut maksamaan kovan hinnan, hänen vanhempansa ovat aina suhtautuneet häneen ylisuojelevasti.
Amber on jo pidemmän aikaa nähnyt merkillisen unen uudestaan ja uudestaan. Komea mies ojentaa hänelle kauniin koristeellisen puurasian, mutta Amber ei halua katsoa sen sisälle. Amber on ajamassa ystäviensä luokse, kun hän on ajaa miehen päälle. Mies – Edge – on hänen unestaan ja hän on vampyyri. Amber aistii miehessä aggressiivista voimaa, mutta ei voi vastustaa tämän herättämää halua.
Amberilla ja Edgellä on yhteinen vihollinen Stiles, joka on jo vuosia saalistanut Amberia. Kohta suuri yllätys hätkähdyttää heitä ja koko heidän suurta vampyyriperhettään; Amberilla ja Edgellä on muutakin yhteistä kuin vihollinen... Jälleen kerran Amberin elämä osoittautuu kerrassaan ainutlaatuiseksi.
Maggie Shayne
Maggie Shayne (s. Margaret Lewis, 1962) on yhdysvaltalainen romantiikan ja paranormaalien romanssien kirjoittaja. Hänet on palkittu muun muassa Romance Writers of American palkinnolla. Shayne on wiccan harjoittaja ja ylipapitar perustamassaan covenissa.
Yön siivet
Sarjan suomentaminen jäi kesken.
Sarja sisältää 10 pääteosta ja yhteensä teoksia 10 kpl.
Pääsarja Nocturne
Kirja-arvioita
Alussa oli hieman hämmentävää lukea Amberista, sillä sarjassa oli myö hänen vanhempiensa tarina. Alku oli hyvä ja Edge hyppäsi mukaan ihan metsästä! ;) Tämä vampyyri sai totisesti jalkani tutisemaan innosta ja näin kävi myös Amberille. Jossain kohtaa tarinaa alon pelätä, että tarina toistaisi Angelican ja Jamesonin omaa. No, niin ei käynnyt vaan eroa saatiin aikaiseksi. Hämärän reunalla oli todellakin se sarjasta puuttuva osa, joka vetää puoleensa. Edge kiilasi suosikkeihini Damienin (jota ei vieläkään otettu mukaan tarinaan! Törkeää syrjintää!!) viereen. Loppu oli hyvä, joskin liian siirappinen minulle. Shayne tuntuu rakastavan romanttisia loppuja, mutta jokaisen kirjan imelä rakkausloppu saa minut pyörittelemään silmiäni.
Kirjan alku imaisi mukaansa ja oli mukavaa palata sarjan maailmaan, mutta loppua kohti kirja vähän lässähti. Tapahtumat menivät vähän turhankin siirappiseksi ja samantyylisiä tapahtumia oli jo sarjan aiemmassa kirjassa. Vaikka tarina on oma itsenäinen osansa, saa siitä enemmän irti kun on lukenut kirjasarjan aikaisemmat osat ja henkilöt ovat tuttuja.
Onhan se nyt selvää, että Harlequin-kirjoissa ei ole syvällisiä pohdintoja vaan suoraa toimintaa. Tässä kirjassa se tosin ponnahti esille entistä räikeämmin. Tarinan juoni oli ihan kelvollinen eikä lopussa tapahtuvaa hämmästyttäävä (ja tavallaan kornia) tapahtumaa olisi mitenkään osannut arvata etukäteen. Edge oli vallan loistava hahmo osuvien heittojensa kanssa ja Amberissakin oli kivasti sisua ja luonnetta. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Yön siivet - sarjasta ja olihan se ihan kelvollinen vaikka olen lukenut jos jonkinlaista negatiivista näistä pokkareista. Mikäli et kaipaa syvää kerrontaa vaan pinnallista raapaisua, vaihtuvia ja uskomattomiakin tapahtumia sekä räiskyvää romantiikaa, tämä on sinua varten.