Varjojen kansan profetia

Ensin on sanottava, että vihasin tätä kirjaa. Juoni oli pakotetun oloinen ja sekasortoa täynnä. Tästä ei saanut oikein mitään irti. Lucy oli sinänsä hyvä hahmo, mutta ei sopinut tarinaan. James taas tuntui seilaavan aivan eri aalloilla. Positiivistä oli ainoastaan Damien mukana olo, mutta hänkään ei pysty kaikkeen... Ymmärrän tämän olevan itsenäinen jatko-osa sarjalle, mutta Shaynena olisin kyllä jättänyt sarjan edelliseen osaan! Tämä vain pilaa hyvän kirjasarjan imagon. Kirjan loppu tuntuu viittaavan vielä yhteen itsenäiseen osaan, mutta jos näin on, sitä ei ole suomennettu. Minulta ei löydy intoa edes aloittaa toista jatko-osaa, jos sellainen olisi. Eli hyvät ihmiset, jättäkää sarjan lukeminen edelliseen osaan älkääkä tarttuko tähän kirjaan! Tulette nimittäin katumaan ellette tee niin.

En ole koskaan lämmennyt tämän kirjailijan Harlequin-pokkareille eikä tämäkään ollut poikkeus. Koko sarja on ollut aika mitäänsanomaton omasta mielestä ja tässä tuntui, että kaikki tapahtui hutiloimalla. Koska nämä pokkarit yleensä lukee nopsaan niin tuli tämäkin sitten lukaistua vaikka pölyttyikin hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Pidin kirjan hahmoista ja heidän persoonistaan, mutta kaikki tuntui todellakin vilahtavan silmissä. Mielestäni pääpari ei kerennyt edes tutustua toisiinsa kirjan sivuilla ennen kuin he jo alkavat ajatella, että rakastavat toisiaan. Lisäksi kaikki romantiikka tuntuu hukkuvan muun söhellyksen alle ja olin odottanut jonkinlaista päätöstä juonelle, mutta se jäi tavallaan auki. Kai sitä olisi ollut tiedossa sitten seuraavassa pokkarissa, mutta Harlequinhan ei enää kustanna paranormaalia romantiikkaa, joten jokainen voi itse käyttää mielikuvitustaan ja päätellä mitä olisi voinut käydä. Aika mitäänsanomaton pokkari.