Suomentanut Helene Bützow. Sidottu. Sisältää teokset:
TÄLTÄKÖ NÄYTTÄÄ TULEVAISUUDEN MAAILMA?
Luonnonkatastrofin kohdanneen Pohjois-Amerikan raunioista syntyy Panemin valtakunta. Sen kapinoivat kansalaiset häviävät taistelun Capitolin hallitusta vastaan. Rangaistukseksi kehitetään vuotuinen tapahtuma, nälkäpeli, jonka voittaa viimeinen hengissä selviytyjä.
16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi peliin yrittäessään pelastaa pikkusiskonsa. Myöhemmin Katnissilla ja hänen peliparillaan Peetalla on edessään yhä kovempia haasteita, kun tyttöä epäillään yllytyksestä kapinaan. Mikä on urhean Katnissin kohtalo, kun julmaa hallitusta uhmaava vallankumousliike nostaa päätään?
Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia on ollut kansainvälinen supermenestys, jonka osia on myyty pelkästään USA:ssa yli 50 miljoonaa kappaletta ja joka on julkaistu 50 kielellä. Pelottavia tulevaisuudenkuvia väläyttelevä jännitysromaanisarja on paitsi hyytävä vertauskuva aikamme kilpailuyhteiskunnasta myös herkkä tarina nuoren rakkauden voimasta.
”Nälkäpeli on täynnä jännitystä, joka ei päästä hetkeksikään otteestaan.” – Kirjailija Stephen King
”Vihan liekit ei ainoastaan vastannut odotuksiani, se ylitti ne.” – Kirjailija Stephenie Meyer
”Matkijanärhi on hieno huipennus Nälkäpelille.” – Heidi Ylitalo, Suosikki
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Todella jännittävä. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista, pidin tästä hyvin paljon. Joidenkin mielestä ehkä hiukan raaka, mutta senhän arvaa jo kun lukee takakannen. Loppuosassa kirjasta tuli mielestäni hiukan imelä kun Katnissilla ja Peetalla oli heidän valerakkaussuhteensa. Pidin kuitenkin hahmoista (lempihahamoni oli Rue).
Suosittelen jännityksenjanoisille!
Sain kirjan joululahjaksi. Luin 2 ensimmäistä kirjaa alle viikkoon, mutta kolmannnen alku oli niin tylsä, että aloitin sen lukemisen vasta puolitoista vuotta kirjan saamisen jälkeen. Se oli kaikista tylsin ja rankin osa mielestäni koko trilogiassa. Ensimmäinen on edelleen lempparini. Nälkäpeli-trilogia on antanut minulle hyvän lukukokemuksen ja kuuluu lempikirjasarjoihini.
Todella koukuttava luettava. Ensimmäinen ja toinen kirja olivat parhaimmat, mutta viimeisessä kirjassa jäi jokin vaivaamaan. Taoahtumat on kerrottu niin hyvin että voisi itse kuvitella olevansa paikalla ja siinä tapahtuukin niin paljon. Suosittelen sellaisille jotka ovat katsoneet elokuvat ja yläkoululaisista eteenpäin.
Hankin juuri tämän kyseisen opuksen kirjahyllyyni ja pidin erityisesti siitä etä sain kerralla luettua kaikki 3 kirjaa. Kirja on helppolukuinen ja samalla niin mielenkiintoinen että pystyin kuvittelemaan itseni pomppimassa metsässä ponnari heiluen tilanteesta toiseen. Suosittelen lämpimästi kaikille yläasteikäisistä lähtien.
Wow...wow. En todellakaan tiennyt mitä odottaa, kun tämän kirjan viime vuonna luin. Sitä oli kehuttu ja vanhempieni suusta taas kuului paheksuntaa, minkä jätin tyytyväisenä huomiotta. Onneksi jätin. Siis tämähnä on oikea myyntimenestys. Tätä parempaa ei olekkaan. Peittoaa Twilightin mennen tullen. Ehkä jopa Potterit, mutta tyyli ja juoni ovat kuitenkin erinlaisia, joten parempi ehkä olla vertailematta. Suosittelen kaikille, jotka pitävät dystopia kirjoista.
Todellinen helmi kirjojen joukossa. Niinkuin normaalistikin elokuva ei tehnyt kunniaa kirjailijan nerokkaille ajatuksille ja henkilöille.
Kaikkien täytyisi tämä kirja lukea, mieluiten mahdollisimman pian.
Aivan mahtava trilogia! Jos et ole vieläkään lukenut, lue nyt!
Musitan vieläkin, kuinka pari vuotta sitten hain kirjan kirjastosta ja mietin bussipysäkillä, onko tämä nyt niin hyvä kuin kuvittelen sen olevan. Kun aloin lukemaan kirjaa eteenpäin, en voinut päästää sitä käsistäni. Innolla luin myös muut osat alusta loppuun.
Paras kirjasarja mitä olen ikinä lukenut!
Juoni oli todella mukaansa tempaava ja tarina toteutettu loistavasti. Jokainen osa seurasi saumattomasti seuraavaa.
Eilen sain Matkijanärhen luettua ja se nostatti eniten tunteita pintaan. Nimenomaan raakuutensa takia.
Edellisen arvostelijan arvostelusta sain sen fiiliksen, ettei oikeen tykännyt kirjasta, mutta se on mielipideasia
ja niistä ei voi kiistellä.
Itse pidin kirjoista. Tulen lukemaan joskus uudelleenkin.
Leffat katson ehdottomasti.
Lukijalle HUOM: Arvostelin jokaisen osan itsenäisesti, ja voit löytää tuon arvostelun omista kirjan osista, tämä on enemmänkin "kokonaisanalyysi" sarjasta:
Nälkäpeli tuli viimeistään supersuosituksi kun elokuvaa alettiin mainostaa. Ihmettelin itsekin mistä oli kyse, ja nähtyäni trailerin, olin varma, että kyseessä oli aivan mahtava konsepti. Nuoret laitetaan yhteen areenaan tappelemaan kuolemaan asti. Päätin lukea kirjan ennen elokuvan näkemistä, ja luinpahan sitten koko sarjan.
Sarjan kaikki osat ovat erittäin samanlaisia monella tapaa. Ensinäkin Collins on ottanut erityisen tavan kirjan rakenteessa. Hän on jakanut jokaisen kirjan kolmeen osaan, mikä on paljon yleisempää teatterissa. Jokainen näistä osista keskittyy johonkin suurempaan asiaan, ja näiden sisällä on sitten tietty määrä omia lukuja. Kaikissa kirjoissa Katniss Everdeen on kertojana, hän kertoo yksinomaan mitä tapahtuu ja mitä tekee.
Mutta pelkkä rakenne ei ole samaa, vaan samaten itse sisällöllisesti kirjat ovat samanlaisia. Kuvailu, historiaa ja ylipäätänsä asioiden avaamista selittämistä ja aiempien tapahtumien selittämistä kirjoissa on mitättömän vähän, jos lainkaan. Itse en pitänyt tästä ratkaisusta lainkaan, varsinkaan kun Katnissin näkökulman ulkopuolella tapahtuu niin paljon ja tietyissä kohdissa, varsinkin viimeisessä osassa, paljon mielenkiintoisempia kuin itse Katnissin omat asiat.
Sen lisäksi Collins käyttää paljon juonenkäänteitä, kuitenkaan onnistumatta käyttämään niitä hyvin. Näillä käänteillä ei tunnu olevan paljoa merkitystä missään kohti, mutta tekevät ne aina tehtävänsä: lukija haluaa nähdä, mitä siellä tulee nyt tapahtumaan.
Collins ei siis omasta mielestäni ole mikään erityinen kirjoittaja, eikä hän paranekaan kirjojen myötä. Samat ongelmat jatkuvat pitkin sarjaa, eikä Collins löydä koskaan niihin ratkaisuja. Se, mikä ärsytti minua ensimmäisessä osassa, ärsytti minua myös viimeisessä.
Toki tämän voi laittaa sen piikkiin, että ne ovat Collinsin tapa kirjoittaa ja esittää asioita, mutta silti ne häiritsivät. Olisin halunnut kuulla paljon enemmän maailmasta ja sen historiasta. Collins on onnistunut luomaan mielenkiintoisen lähtökohdan, jota hän hyödyntää surkeasti, ja saa miettimään kävikö hänellä vain erinomainen tuuri. Collins ei onnistu luomaan elävää ja oikeaa maailmaa.
Suureksi kysymykseksi minulle jäi yhä edelleenkin se, miten näitä voi pitää nuortenkirjoina. Ne ovat teemoiltaan liian rajuja, niissä on tappamista ja muita raakuuksia, mitkä korostuvat viimeistään viimeisessä osassa, joka muutenkin on osittain varsin shokeeraava. Toisaalta taas kuvailu, tai muutkaan tapahtumat, eivät ole niin raakoja, että ne olisivat aikuisille. Se jää jotenkin niiden molempien välimaastoon ikävään kohtaan; toisille liian lapsellinen, toisille liian raaka.
Ainoa minkä oikean syyn keksin nuortenkirjalle on se, että Katniss itse ”on nuori”. Ehkä hänen voidaan sanoa käyvän samoja asioita kuin muut nuoret, mutta en itse ainakaan löytänyt tämänlaisia tapahtumia, tai sitten en vain keskittynyt niihin suuremmin. Toinen syy, miksi kirja olisi nuortenkirja, on naurettava kolmiodraama.
Katniss ja hänen kaksi poikaansa ovat älyttömin parivaljakko, mistä olen koskaan lukenut. Kolmiodraamassa ei ole edes järkeä. Tapahtumat ovat sellaisia, ettei seurustelulla tulisi olla mitään väliä, ja Katniss itsekin sanoo usein, ettei häntä kiinnosta. Sitten toisinaan muistutetaan sitä, että hän pussailee toista, vaikka toinenkin pitää hänestä. Tämä suhdesotku ei tuo mitään lisää kirjaan, ja sen unohtaakin useaan kertaan, kunnes Collins muistuttaa siitä ja saa lukijan miettimään miksi siitä on edes puhuttava.
Nälkäpeli sarja ei mielestäni ole suosionsa arvoinen. Siinä on paljon virheitä, joita ei missään kohti vaihdeta, juoni on parhaimmillaan keskinkertaista eikä tarina herätä suurempia tunteita missään kohti. Keskiverto tarina, muttei sen suurempaa.
Miksi Nälkäpeli sitten on vetänyt mukaan niin paljon lukijoita? Elokuva on suuri syy, se herättää huomiota, saa ihmiset lukemaan, ja jos he ovat nähneet elokuvan ja pitäneet sitä hyvänä, he saattavat lukea myös kirjan. Sen lisäksi kirjat loppuvat aina juonenkäänteeseen, vaikkakin mielestäni ensimmäisen kirja lopetus on heikko esitys, mikä saa ihmiset jatkamaan, pitivät he siitä enemmän tai vähemmän.
Toinen asia on myös se, että Collins tosiaan on tehnyt mahtavan keksinnön luodessaan Nälkäpeliä. Se on mielenkiintoinen konsepti, joka saa ihmiset haluamaan kuulla siitä lisää, vaikkei sen esitys olisikaan sitä suurempaa.
Itse pidin ensimmäisestä elokuvasta paljon enemmän kuin pidin kirjasta. Se korjasi kirjan pahimpia virheitä, toi lisää toimintaa ja näytti muita hahmoja ja heidän tapahtumiaan. Toki siinä on ongelmia jos kirjaa ei ole lukenut, esimerkiksi se ei kerro joidenkin hahmojen nimiä tai selitä tiettyjä pelin konsepteja. Silti, elokuva oli toteutukseltaan paljon viihdyttävämpi kuin kirja oli. Siinä oli juonellisia ongelmia, mutta ne ovat aivan samoja ongelmia kuin kirjassakin oli.
Sarja on nyt luettu, enkä koe saaneeni mitään erikoista siitä irti. Tulevat elokuvat tulen ehdottomasti näkemään nähdäkseni ovatko ne kääntyneet yhtä hyvin ruudulle, ja jos niin miten.
