Bernard Cornwellin "Azincourt" (Bazam, 2013) kertoo jousimies Nicholas Hookin ja hänen sydämensä valitun vaiheista satavuotisen sodan runtelemassa Ranskassa. Kuten romaanin nimestä voi päätellä, se huipentuu Agincourtin taisteluun vuonna 1415, jossa Henrik V:n rähjääntymään päässyt sotajoukko kohtasi ylivoimaisen ranskalaisarmeijan.
En tunne keskiajan historiaa riittävän hyvin sanoakseni pitävätkö faktat paikkaansa, mutta aidontuntuisen vaikutelman maallikkolukija saa 1400-luvun alkupuolesta. Sotatoimia kuvataan brutaalin yksityiskohtaisesti, ja sivut suorastaan vilisevät kuvauksia silmämuniin työnnetyistä tikareista, sotakirveellä murskatuista päistä ja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Ei siis mitään ritariromantiikkaa, vaan ihan kunnon mättöä. Niih!
Cornwellin henkilökuvaus on sangen heikkoa - hahmot ovat lähes tyystin yhden ominaisuuden henkilöitä - ja toistoa esiintyy aavistuksen verran liikaa, mutta on kohtalaisen helppoa olla ajattelematta moista ja heittäytyä vain vetävän historiallisen tarinan vietäväksi. Ei romaanista suurempia ja syvällisempiä totuuksia kannata ryhtyä etsimään: "Azincourt" on viihdekirjallisuutta ja vieläpä oikein hyvää sellaista.