Olisin rakastanut tätä kirjaa nuorena tyttönä! Tarinassa on näppärä sankaritar, keijuja, mielikuvituksellis-scifistinen 'setting' (Mars, Venus, jokin kaukainen tulevaisuus, jossa Maahan suhtaudutaan alentuvasti), pikkiriikkisen siveää romantiikkaa. Eikä kansikuvakaan huono ole, eihän?
Kirjallisena tuotoksena kirja on köykäinen, mutta harvemmin scifi tällä saralla pääseekään pätemään. Juonikaan ei ole kummoinen, mutta kyseessä on toki nuorille tarkoitettu, sivumäärältään melko vähäinen kirja. Sivujen huvetessa aloin ihmetellä miten ihmeessä kirjailija ehtii solmia kaikki langanpäät ennen kuin sivut loppuvat!
Muistaakseni Heinleinia on kritisoitu sovinismista enkä sitä hetkeäkään tämän luettuani ihmettele. Kirjan opetus tuntuu olevan: Naisten kannattaa keskittyä hoitamaan vauvoja ja kasvattamaan lapsia, ja sitä he perimmältään haluavatkin tehdä, vaikka joskus erehtyvät muunlaista uraa havittelemaan.
