Neljännessä kirjassa seikkaillaan tulevaisuuden aalloilla, kun Pantagruel hoveineen ottaa alle laivaston ja suuntaa kohti Intiaa. Matka ei kuitenkaan suju niin sutjakkaasti kuin voisi kuvitella, ja vaikka minkälaisia saaria ja merikoettelemuksia eteen sitten sattuukin. Koska teos on satiiri, saaria saattaa kansoittaa varsin ranskalainen joukko - milloin mitäkin Rabelaisin vastustajakuntaa omissa höpsöissä yhteisöissään. Kieleltään ja huumoriltaan teos on jälleen yhtä ilotteleva kuin aiemmatkin. Taattua Rabelaisia siis.
Suosittelen teosta ehdottomasti pantagruelisteille, mutta myös niille, jotka kaipaavat jotakin uutta vääntöä Pantagruelin hovielämälle Ranskanmaalla. Sekä tietysti navanalushuumorin ja antiikin kirjallisuuden ystäville.