Pantagruelin neljäs kirja
Alkuteos ilmestynyt osittaisena 1548 ja täydellisenä 1552. Suomentanut Ville Keynäs. Graafinen suunnittelu Mika Tuominen. Sidottu.
François Rabelais (1483 t. 1494–1553) oli lääkäri ja kirjailija, jonka teokset kahden jättiläisen, Gargantuan ja hänen poikansa Pantagruelin, vaiheista kuuluvat ranskalaisen kirjallisuuden suuriin klassikoihin. Rabelaisin teokset joutuivat ilmestyessään kiellettyjen kirjojen listalle, mutta kenties suojelijoidensa ja tunnustettujen lääkärintaitojensa ansiosta Rabelais välttyi vakavammilta seurauksilta. Suomeksi Rabelaisin tuotannosta voi lukea myös teokset Suuren Gargantuan hirmuinen elämä (suom. Erkki Ahti 1947), Pantagruel Dipsodien kuningas (suom. Erkki Salo 1989) sekä Pantagruelin kolmas kirja (suom. Ville Keynäs 2009).
1549 julkaistiin seuraavan osan (Quart Livre, Neljäs kirja) suppea versio Lyonissa. Siinä Pantagruel, Panurge ja heidän ystävänsä lähtevät etsimään neuvoa meren takaa, Jumalaisen Pullon oraakkelilta. Se ei vielä aiheuttanut tekijälleen hankaluuksia, mutta kun Neljännen kirjan täydellinen laitos ilmestyi 1552, se oli sokki Rabelaisin tukijoillekin. Parlamentti kielsi teologisen tiedekunnan vaatimuksesta teoksen myynnin ja levityksen ja Rabelais menetti asemansa lääkärinä.
”Rabelais tunnetaan ehkä parhaiten hävyttömyyksistään ja ylitsepursuavan elämäniloisista ruokaan, juomiseen, ulostamiseen ja seksiin liittyvistä jaksoistaan, jotka ovat synnyttäneet oman adjektiivinsakin, 'rabelaismainen'. – – Toisaalta Rabelaisia kunnioitetaan yhtenä renessanssin suurista humanisteista ja viime vuosikymmeninä Rabelaisia on luettu yhä enemmän filologina, sanoihin rakastuneena, kertomuksen muodon rikkovana kirjailijana, surrealismin, nonsensen tai jopa postmodernin romaanin edelläkävijänä. Rabelaisin teokset vastustavat harv naisen tehokkaasti yhtä tulkintaa. – –
Mihail Bahtin on analysoinut 'rabelaismaisuutta'. Hän ei yritä nähdä Rabelaisin arvoa humanismissa eikä yritä kääntää tämän kirjaa kristilliseksi tai ateistiseksi, vaan näkee hänen teostensa syvällisimmän merkityksen nimenomaan naurussa ja ruumiin palvonnassa. Ja jos nauru on Rabelaisin maailmankatsomuksen ydin, niin parasta naurua irtoaa tietenkin vyötärön alapuolelta, alueelta, joka on kuoleman ja elämän, ulostamisen ja suvunjatkamisen aluetta. Kaikki ihmisen aukot ovat keskeisessä asemassa Rabelaisin maailmankatsomuksessa: niiden kautta ihminen on yhteydessä luontoon ja kosmokseen.” – Professori Kuisma Korhonen
Käyttäjät lukeneet myös
François Rabelais
François Rabelais (noin 1494–1553) oli munkki ja lääkäri, humanisti ja komiikan taitaja. Hän oli ranskalaisen renessanssin merkittävin kirjailija, keskiajan viimeinen ja uuden ajan ensimmäinen.
Rabelais oli asianajajan poika. Hän opiskeli fransiskaaniluostarissa noviisina jumaluusoppia ja antiikin kieliä. Hän kääntyi benediktiiniksi ja lopulta jätti luostarielämän siirtyen maallistuneeksi papiksi. Rabelais opiskeli ja vaikutti useissa yliopistoissa kuten Poitiersissa, Pariisissa, Montpellierissa ja Lyonissa ja vieraili Itävallassa, jossa hän pääsi keisari Frans I:n suosioon sekä Torinossa Italiassa. Hän vaikutti lääkärinä ja tunsi esimerkiksi anatomi Andreas Vesaliuksen.
Muita teoksia kirjailijalta François Rabelais
Kirja-arviot ja kommentit
Neljännessä kirjassa seikkaillaan tulevaisuuden aalloilla, kun Pantagruel hoveineen ottaa alle laivaston ja suuntaa kohti Intiaa. Matka ei kuitenkaan suju niin sutjakkaasti kuin voisi kuvitella, ja vaikka minkälaisia saaria ja merikoettelemuksia eteen sitten sattuukin. Koska teos on satiiri, saaria saattaa kansoittaa varsin ranskalainen joukko - milloin mitäkin Rabelaisin vastustajakuntaa omissa höpsöissä yhteisöissään. Kieleltään ja huumoriltaan teos on jälleen yhtä ilotteleva kuin aiemmatkin. Taattua Rabelaisia siis.