Pantagruel, Dipsodien kuningas
Pantagruel Dipsodien kuningas: Totuudenmukaisesti kerrottuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, Kvintessenssin tislaaja. Alkuteos Pantagruel, roy des Dipsodes, restitué à son naturel, avec ses faicts et prouesses espoventables. Composez par feu M. Alcofribas, Abstracteur de Quinte Essence, ilmestynyt 1532. Suomentanut Erkki Salo. Sidottu, kansipaperi.
Pantagruel, Dipsodien kuningas on hilpeän hyväntuulinen veijariromaani Pantagruel-jättiläisestä ja hänen kumppaneistaan. Se on samalla pistävä satiiri ajan teologiaa, filosofiaa ja instituutioita vastaan. Pantagruel on ahneuden ja tekopyhyyden kritiikki, inhimillisyyden ja kohtuullisuuden puolustus. Lajihistoriassaan se on vastalause kaikelle kaavoittumiselle.
Pantagruel on François Rabelais'n pääteoksista toinen ja tähän mennessä suomentamaton. Rabelais'n kieli on täynnä vapaaseen assosisaatioon perustuvaa akrobatiaa ja sanallistailotulitusta, sanaleikkejä, mielikuvitussanoja, kaksi- ja kolmimielisyyksiä ja väännöksiä antiikin, kirkkoisien ja Raamatun sitaateista.
Käyttäjät lukeneet myös
François Rabelais
François Rabelais (noin 1494–1553) oli munkki ja lääkäri, humanisti ja komiikan taitaja. Hän oli ranskalaisen renessanssin merkittävin kirjailija, keskiajan viimeinen ja uuden ajan ensimmäinen.
Rabelais oli asianajajan poika. Hän opiskeli fransiskaaniluostarissa noviisina jumaluusoppia ja antiikin kieliä. Hän kääntyi benediktiiniksi ja lopulta jätti luostarielämän siirtyen maallistuneeksi papiksi. Rabelais opiskeli ja vaikutti useissa yliopistoissa kuten Poitiersissa, Pariisissa, Montpellierissa ja Lyonissa ja vieraili Itävallassa, jossa hän pääsi keisari Frans I:n suosioon sekä Torinossa Italiassa. Hän vaikutti lääkärinä ja tunsi esimerkiksi anatomi Andreas Vesaliuksen.
Muita teoksia kirjailijalta François Rabelais
Kirja-arviot ja kommentit
Rabelaisin valtava merkitys kirjallisuushistorialle todistaa, ettei klassikkojen kirjallisuudessakan tarvitse olla ryppyotsaisia. 1500-luvulta peräisin oleva hurjastelu aiheuttaa edelleen ääneen tyrskähtelyjä. Humoristista satiiria esiintyy laidasta laitaan, moneen makuun. Tietty groteski vivahde useissa tapahtumissa on eräitä Rabelaisin teosten tunnusomaisimmista piirteistä, joka varmasti jakaa mielipiteitä, mutta toisaalta kertoo jotakin keskeistä kirjoitusajastaan.
Suosittelen Pantagruelia ja muutakin Rabelaisin tuotantoa etenkin keskiajasta tai kirjallisuushistoriasta tai historiallisista lajityypeistä kiinnostuneille, mutta toisaalta myös satiirin ystäville.