Pantagruelin kolmas kirja
Alkuteos Le tiers livre des faicts et dicts Héroique du bon Pantagruel ilmestynyt 1546. Suomentanut Ville Keynäs. Esipuhe: Kuisma Korhonen. Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen. Claude Nicolas Malapeau (1755–1803), Ksylografia. Hirviö. 'Les Songes Drolatiques de Pantagruel'. Sidottu.
Renessanssin kirjallisuuden aarteisiin kuuluva Pantagruelin kolmas kirja on tuottanut niin riemua kuin hämmästystä aina ilmestymisestään saakka.
Ylevää ja alhaista estoitta sekoittava komiikan mestariteos on
tulvillaan estotonta elämäniloa, vapauttavaa naurua ja älyllistä
leikittelyä.
Gargantua-jättiläisen poika Pantagruel ja hänen ystävänsä Panurge
käyvät teoksessa niin karkeita räävittömyyksiä kuin teologista
hiustenhalkomista sisältävää väittelyä siitä, tulisiko Panurgen mennä
naimisiin. Vastauksen etsiminen luo kehyksen värikkäille
keskusteluille, loputtomille sanaleikeille ja ruumiintoimintojen
ylistyksille, joiden ohella renessanssihumanisti Rabelais päihdyttää
lukijansa myös laajalla sivistyneisyydellään.
Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvän teoksen
käännöksestä vastaa Ville Keynäs. Kirjan esipuheen on kirjoittanut
Kuisma Korhonen.
François Rabelais (1483 t. 1494–1553) oli lääkäri ja kirjailija, jonka
kirjat kahden jättiläisen, Gargantuan ja hänen poikansa Pantagruelin,
vaiheista kuuluvat ranskalaisen kirjallisuuden suuriin klassikoihin.
Rabelaisin teokset joutuivat ilmestyessään kiellettyjen
kirjojen listalle, mutta kenties suojelijoidensa ansiosta ja
tunnustettujen lääkärintaitojensa ansiosta Rabelais välttyi
vakavammilta seurauksilta.
Suomeksi Rabelaisin tuotannosta voi lukea myös teokset Suuren Gargantuan hirmuinen elämä (suom. 1947) ja Pantagruel Dipsodien kuningas (suom. 1989).
Käyttäjät lukeneet myös
François Rabelais
François Rabelais (noin 1494–1553) oli munkki ja lääkäri, humanisti ja komiikan taitaja. Hän oli ranskalaisen renessanssin merkittävin kirjailija, keskiajan viimeinen ja uuden ajan ensimmäinen.
Rabelais oli asianajajan poika. Hän opiskeli fransiskaaniluostarissa noviisina jumaluusoppia ja antiikin kieliä. Hän kääntyi benediktiiniksi ja lopulta jätti luostarielämän siirtyen maallistuneeksi papiksi. Rabelais opiskeli ja vaikutti useissa yliopistoissa kuten Poitiersissa, Pariisissa, Montpellierissa ja Lyonissa ja vieraili Itävallassa, jossa hän pääsi keisari Frans I:n suosioon sekä Torinossa Italiassa. Hän vaikutti lääkärinä ja tunsi esimerkiksi anatomi Andreas Vesaliuksen.
Kirja-arviot ja kommentit
Pantagruelin kolmannessa kirjassa ollaan suuren valinnan äärellä, eli avioliittoaikeissa. Panurge rientää ennusmerkiltä toiselle selvittäen epätoivoisesti etukäteen mahdollisen tulevan avioliittonsa onnea tai onnettomuutta. Tässä teoksessa hutkitaankin satiirin voimin erityisesti monenlaista humpuukia sekä tietysti myös vakiopiikiteltäviä, kirkkoa ja oikeuslaitosta. Keskiaikaiset arvot ovat toki läsnä, ja höpsöttelyn läpi on huomattavissa melkoinen naiskuva. Siitä huolimatta Rabelais jälleen ällistyttää ja huvittaa.
Suosittelen teosta antiikista ja keskiajasta kiinnostuneille lukijoille sekä niille, joita huvittaa monenlainen huumori hienostuneesta väärinsiteerauksesta aina alapäähuumoriin saakka.