Luin Usvasyntyisen ensimmäisen kerran v. 2017, jolloin se julkaistiin nimellä Viimeinen valtakunta. Uusintaluvussa oli päivitetty versio Usvasyntyinen-nimellä. Pidin jo ensimmäisellä lukukerralla Usvasyntyisestä. Sandersonin luoma taikuus ja maailma ovat omaperäisiä ja inkvisiittori-hahmot karmeita. Tarina on vauhdikasta fantasiaa, jossa riittää juonenkäänteitä ja moninaisia henkilöhahmoja. Juoni on hyvä. Päähahmo, nuori Vin on kirjan heikoin lenkki. Ikänsä puolesta on ok olla naiivi, mutta hän liittyy taas siihen sankarijoukkoon, jotka ovat supereteviä. Sandersonin fantasia on kohtalaisen sovinnaista, mikä on ok.
Usvasyntyinen #1 / 3
Viimeinen valtakunta
- Julkaistu
- 7.6.2017 (Jalava)
- Englanniksi
- Mistborn: The Final Empire (2006) →
- Suomentanut
- Mika Kivimäki
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Täydellinen trilogia. Just sellanen kirjasarja, jota olin pitkään etsinyt. Kirjojen maailma on kiinnostava ja kiinnostavuus pysyy yllä kaikkien kirjojen ajan. Mulla ainakin riitti jännitettävää ihan viimeiseen kirjaan asti.
Viimeinen valtakunta kuuluu niihin kirjoihin, joita pidän todella laadukkaina, mutta jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta täysin iskeneet minuun. Maailmankuvaus oli kiinnostavaa ja sopivasti asioita jätetään hämärän peittoon. Päähenkilö Vin oli ajoittaisesta ärsyttävyydestään huolimatta samaistuttava. Kenties suurin synti kirjassa oli pitkäveteisyys. Etenkin taikuuden harjoittelua koskevat kuvaukset olivat uuvuttavia. Loppuratkaisu oli onnistunut mutta aika odottamaton ja jäin pohtimaan, että miten Sanderson saa seuraavissa osissa rakennettua lukijan mukaansa tempaavan juonen.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Sain luettua tämän kirjan ja pakko sanoa että suosittelen kaikille fantasian ystäville. Lisäsin suosikiksi. Mielestäni tämä on paras kirja mitä olen toistaiseksi lukenut, ja sarjan toiselle osalle on korkeat odotukset. Ainoa miinus on että mielestäni Kelsier kuoli liian aikaisin sarjassa. Mutta ei se niin paljoa häirinnyt, sillä taistelu kohtaukset oli hienosti kuvailtu, pidin siitä että kerrottiin että mitä henkilöt milloinkin polttivat.
Henkilöista pidin eniten Kelsieristä, sillä hän on uhkarohkea mutta ei halua muita vaaraan. Hän on hyvä taistelemaan, mutta toivoin että häntä ei olisi tapettu.
Vin oli kirjan alussa ujo tyttö joka muuttui kirjassa ihan eri ihmiseksi, hän kuulu hänen veljensä äänen päässään, ja se häritsi minua suunnattomasti.
Muut koplalaiset olivat taitavia omassa allomantian taidossaan. Heistä en jaksa kirjoittaa esittelyä mutta lukekaa kirja.
