Ursula K. Le Guinin "Ikuisen hämärän maa" on lähtöasetelmaltaan hyvin kiinnostava fantasiaromaani. Salaisen portin kautta lähimetsästä paljastuva fantasiamaailma tuo mieleen Robert Holdstockin kirjat ja luo paljon odotuksia lukijalle. Osittain tarina onnistuu nuo odotuksen lunastamaan. Etenkin metsän fantasiamaailma on hyvin kiehtova ja hetket siellä oikein kutkuttelevat lukijan mieltä toivomaan, että lisää tuon oudon maailman salaisuuksia paljastuisi. Sen sijaan kirjan jaksot tavallisessa amerikkalaisessa pikkukaupungissa eivät oikein innosta, lähinnä toivoo että päästäisiin palaamaan takaisin metsään ja oikeaan seikkailuun.
Päähenkilöt Hugh ja Irene ovat mielenkiintoisia, vaikkakin Irenen asennoituminen Hughiin tuntuu jotenkin epärealistiselta. Hahmojen vuorovaikutus onkin välillä omituisen kankeaa. Tietynlaista sekavuutta tarinassa on myös ja loppuratkaisu on ehkä hienoinen lässähdys. Silti jäin toivomaan, ettei tarina olisi jäänyt tähän, vaan Le Guin olisi vielä saatellut lukijat jatko-osassa takaisin Ikuisen hämärän maahan. Tuollaista jatko-osaa ei kuitenkaan tullut.
