Kannen kuvat: Broci. Nidottu.
Laukku täynnä kauhua: kirjoja, sarjiksia ja leffoja. Kristian on valmis pitkään kesälomaan! Isovanhempien luona on kaikki mitä lomalta kaipaa. Hyvää ruokaa, oma rauha ja seikkailuja Neuvostoliiton entisellä sotilastukikohta-alueella. Ja mikä parasta: sydänystävät Matias ja Elsa. Aika ihana Elsa.
Mutta Kristian ei aavista, että kaikki mukaan pakattu kauhu kalpenee sen rinnalla, mihin hän itse on astumassa. Kylässä on tapahtunut outoja kuolemia ja katoamisia, joiden jäljille kolmikko pääsee. Kesä muuttuuu kammottavaksi painajaiseksi, kun vuosikymmeniä kylää piinannut pahuus on taas astumassa esiin. Tutut kylähullut käyttäytyvät entistä oudommin. Eläintenraatoja löytyy naulattuina sähköpylväisiin. Kumma kulkuri aiheuttaa pakokauhua. Onko murhaaja liikkeellä? Ja kuka on seuraava uhri? Elsa?
Puna-armeijan räjäyttämä vanha kirous on kaivettu esiin. Sen lonkerot ulottuvat lähemmäksi, kuin kolmikko aavistaakaan. Kaiken keskellä tuntuu olevan tyttö nimeltään Anastasia. Kuka hän on? Saavatko ystävykset siihen vastausta? Vai ovatko he tienneet sen aina?
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluJaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ilkka Auerin paras, olen lukenut kaikki aikaisemmat. Yleisesti ihan hyvä kirja, mielestäni Auerin lopetukset tuntuvat liian hätäisiltä ja tässä on sama ongelma. Nautin kuitenkin lukukokemuksesta ja pimeänä syysiltana kirja on ihan mukava ja helppo luettava.
Minivinkki: jos tykkää kuunnella musiikkia samalla kun lukee (kuten minä), tämän kirjan kanssa sopii elokuvasta '10 Cloverfield Lane' kappale/soundtrack 'Michelle'.
Tapahtumat sijoittuvat kaupunkilaisnuoren Kristianin kesälomaan mummolassa. Maalla tapahtuu kaikkea yliluonnollista. Harmi, kun tarina ei temmannut yhtään mukaansa.
Nuorille aikuisille ensisijaisesti suunnattu Ilkka Auerin "Anastasia" (Haamu, 2017) on kauhugenren täysverinen ja vieläpä melko perinteinen edustaja. Yliluonnollinen on yliluonnollista, piste, eikä sitä yritetä pehmentää tai selittää miksikään muuksi, ja pahuutta vastaan taistellaan uskonnollista kuvastoa - ikoneja, pyhää vettä - käyttäen.
Neuvostoliiton sotilastukikohtana toiminut Porkkala tarjoaa harvinaisen kiinnostavan miljöön kirjan tapahtumille. Pieni maalaismaisema tuntuu olevan täynnä toinen toistaan oudompia tyyppejä, eikä sinne tunnu mahtuvan kovin monta täyspäistä henkilöä. Näistä hahmoista ei kuitenkaan muodostu kovin suuria tai kiinnostavia persoonia, eikä heidän kohtaloistaan jaksa erityisemmin kiinnostua.
Nuoret päähenkilöt ovat aavistuksen verran epäuskottavia, eikä kukaan tunnu käyttävän kauhean paljon aikaa sen pohdiskelemiseen, voiko yliluonnollisia olentoja olla olemassa. Ihastumiskuvio jää myös vähän torsoksi.
Lukemani arvostelut "Anastasiasta" ovat olleet pääosin kehuvia. En ikävä kyllä voi oikein itse yhtyä niihin: lukeminen oli koko ajan jotenkin takkuista, eikä tarina imaissut mukaansa oikein missään vaiheessa. Varsinaista pelon tunnetta romaani ei onnistunut herättämään, ei edes loppupuolella, jossa kauhukuvastoa vyörytetään lukijan silmille kiihtyvällä vauhdilla. Se, mikä ehkä toimisi valkokankaalla efektien kera, tuntuu painettuna sanana vähän lattealta ja koomiselta.
Olisin kovasti halunnut pitää kirjasta. Nyt kävi kuitenkin näin
Loistava kirja josta nauttii vanhempikin lukija. Suosittelen lämpimästi.
