Leväluhta
Päällys: Mika Tuominen. Sidottu, kansipaperi.
LEVÄLUHTA ON IHOLLE TULEVA KERTOMUS SUOHAUDASTA, BLACK METALISTA, SUKUPOLVILTA TOISELLE SIIRTYVÄSTÄ AHDISTUKSESTA JA PIMEYDESTÄ, JOKA ASUU SISÄLLÄMME.
Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan – sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upotettu kymmeniä ruumiita ja joka yhä vetää ihmisiä oudolla tavalla puoleensa.
”Se on saalistaja. Se syö sienten rihmastoa, itiöitä, bakteereita, leviä ja muita pieniä elollisia hiukkasia. Se kykenee jakaantumaan moneksi. Se on yksi olento ja silti monta, kuin verkkainen piraijaparvi tai susilauma. Se piirittää saaliinsa. Se sulkee sen sisälleen. Imee hitaasti kuiviin.”
Marko Hautala
Vaasalainen Marko Hautala (s. 1973) on työskennellyt muun muassa mielenterveyshoitajana, elokuvakääntäjänä ja valtionhallinnon viranomaisena. Nykyään hän opettaa englannin kieltä ja kirjallisuutta sekä luovaa kirjoittamista. Hautalan romaani Itsevalaisevat (2008) sai Tiiliskivi-palkinnon ja Käärinliinat (2009) Kalevi Jäntin palkinnon. Hautala oli Finncon 2022:n kunniavieras.
Kirja-arvioita
Erikoinen romaani, jossa unet ja harhanäyt sekoittuvat todellisuuteen välillä niinkin hyvin, että joitakin katkelmia joutuu lukemaan kahdesti pysyäkseen juonen mukana. Hautalan tavassa kirjoittaa on jotain maagista. Hänen romaaniensa tunnemaailma on oudon harhainen ja erikoisella tavalla kutkuttava.
Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan.