Öö, en oikein tiedä, mitä tämä kirja tahtoo sanoa.
Takakansitekstin, sisäkansitekstin ja esittelytekstien perusteella kuvittelin, että työ ja työttömyys olisivat isompiakin teemoja. Sen sijaan suurimman huomion Välityössä saavat tennispallon lyömisen kliininen kuvailu, estoton seksipuhe ja setämiesten rasistis-seksistiset rääh räh -vitsit. Luulin, että kirjan piti olla oikeasti hauska, mutta mitä, sen sijaanhan se tuntuu viljelevän tarkoituksella huonoa ja sopimatonta huumoria.
Kysyn edelleen: mitä sanottavaa kirjalla on? Koska selvästi on, ei tämä mikään viihderomaani ole. Mutta ei sanomisen halu vielä johda mihinkään, ellei lukija missään vaiheessa saa kiinni punaisesta langasta - tai tässä tapauksessa yhdestäkään kirjan monista punaisista langoista.
No, yhdestä langasta sentään sain lopulta kiinni. Siitä työlangasta, jota lähdin kirjasta etsimäänkin. Käytännössä kaikki kuusi tähteä, jotka Välityölle annan, tulevat työtä, työttömyyttä ja yhteiskunnassa elävän ihmisen elämänarvoa käsittelevistä puheenvuoroista. Parhaimmillaan ne tekivät järisyttävän suuren vaikutuksen. Harmi vain, että ne jäivät niin pieneen osaan yli 400 sivun kokonaisuudessa, kapeiksi malmisuoniksi vuorenseinämässä.
Lopettaakseni arvostelun positiivisen kautta haluan antaa Välityölle lisäpisteitä kielestä, joka on kuin muhkea laiskanlinna, jossa löhöillä kuuntelemassa humalaisten perheenjäsenten karaokelaulantaa kahdelta yöllä.
