Paimenen kruunu

Paimenen kruunu on heikoin kaikista Kiekkomaailma-romaaneista ja ansaitsee arvosanaksi vain kolme ja puoli tähteä. Teoksen ongelmana on sen jääminen keskeneräiseksi Terry Pratchettin terveydentilan heikennyttyä. Kyllähän kirjassa lopetus on, mutta siitä jäi pois paljon sisältöä, jota Pratchett ei ehtinyt lisätä. Esimerkiksi tärkeä kohtaus Muori Säävirkkuun liittyen. Monin kohdin tuntui siltä, kuin lukisi juonirunkoa eikä varsinaista tekstiä.

Jos kirjailijan terveys olisi kestänyt ja hän olisi pystynyt viimeistelemään Paimenen kruunun kunnolla, olisi teos varmasti ollut laadukas, sillä tarinassa ei ole mitään vikaa. Kirjan paras osuus on ensimmäiset luvut. Niistä löytyy yllättävä ja tunteisiin vahvasti iskevä käänne, joka spoilataan surutta suomennoksen takakansitekstissä. Alkupuoli on myös valmiimman tuntuinen kuin loput kirjasta. Olen Kiekkomaailman suuri fani, mutta sille tosiasialle ei voi mitään, että Paimenen kruunu jää keskeneräisyytensä takia vajavaiseksi lopetukseksi sarjalle. Kirjailijan sairastuminen näkyi toki jo edellisessä Kiekkomaailma-romaanissa Täyttä höyryä, mutta se oli paljon onnistuneempi teos.

Neil Gaimanin mukaan Pratchett ei olisi halunnut, että Paimenen kruunu julkaistaan nykyisessä muodossaan. Mutta loppujen lopuksi minusta on kuitenkin hyvä juttu, että kirjan pääsi lukemaan. Jo pelkästään sen alkupuolen traagisen tapahtuman takia.