Jäälohikäärme

Hieno tarina upealla kuvituksella höystettynä.

Jotenkin Martin osaa jopa tällaiseen lapsille/nuorille suunnattuun teokseen luoda tunnelman, joka pitää aikuislukijankin otteessaan. Ei ole itselleni ollenkaan tavallista, että tälläinen lastenkirjallisuus sytyttäisi millään tasolla. Varsinkaan, jos pohjalla ei ole jotain nostalgialisää omasta lapsuudesta. 

Ehkä vähän raju tarina nykyajan lapsille, joille on pääasiassa tarjolla pumpulihöttöä. Jonkin traumanhan tälläkin varmaan saa aiheutettua jos erehtyy lapselleen antamaan luettavaksi.

Samoja aineksiahan tässä on vähän aistittavissa kuin myöhemmässä Tulen ja jään laulussa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. 

Kun sain tämän kirjan käsiini olin kuullut siitä pelkkää hyvää. Aluksi en meinannut edes koskea koko kirjaan, mutta vähäisten sivujen takia lopulta luin sen. Upposin mukaan heti ensimmäisillä sivuilla. Joka ainoan sivun ajan vallitsi kauniin haikea tunnelma ja en halunnut kirjan loppuvan koskaan. En kadu yhtään tämän kirjan lukemista, ja olenkin nyt lukenut sen useaan kertaan. Tarina on lyhyt, mutta ytimekäs.

Kun ensimmäisen kerran luin novellin englanniksi, sen aikaansaama tunne oli pakahduttava. Samaan tunteeseen en päässyt suomeksi luettuna, mutta tarina on silti ihastuttava. Novelli on kirjoitettu jo vuonna 1980, paljon ennen Martinin läpimurtoa suurelle yleisölle. Tulen ja jään laulu saagaa lukeneena ei voi olla huomaamatta joitain yhteisiä piirteitä tarinan Adara tytön ja Talvivaaran Aryan kanssa.

Tämä pieni kirja on kuin koru, kaunis esine. Kirja sisältää taidokkaan ja runsaan kuvituksen sekä hienon kansipaperin lisäksi kirjan sinisessä kannessa komeilee pieni hopeanhohtoinen lohikäärmeen pää.

Ystäväni tietää miten kova Game of Thrones-fani olen joten sain tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi häneltä. Martinin teos on lyhyt ja ytimekäs "satu". Tai niin satu kuin Martinilta voi odottaa koska hän ei tunnetusti säästele hahmojaan. Kirja on upeilla kuvilla kuorrutettu teos, joka saa fiilistelemään useammassakin kohtaa sivuilla hienosti toteutettujen piirrosten ansiosta. Hiukan odotin sellaista jonkunlaista yhteyttä GoT:in maailmaan... ja ehkä sitä hiukan olikin. Alkuteos on ilmestynyt jo kauan ennen Valtaistuinpelin alkua joten tämän voisi helpostikin liittää omalla tavallaan kirjasarjaan koska Valtaistuinpelissäkin puhutaan lohikäärmeiden elämisestä kauan sitten. Jäälohikäärmeestä ei kuitenkaan ole teoksissa mitään puhetta käsittääkseni. Tämä on kuitenkin erittäin helppolukuinen ja hienoilla kuvilla varustettu tarina, joka on minusta kyllä melko surullinenkin. Hieno lisä omiin kokoelmiin ehdottomasti. Voisin melkein nähdä sieluni silmin Arian lukevan tätä huoneessaan Talvivaarassa ja haaveilevan isoista lohikäärmeistä.

Lyhyt ja ihastuttava satu. Suurin osa lukuajasta meni kirjan kuvitusten katselemiseen ja fiilistelyyn, ne toimivat hyvin tunnelman luojana. Lyhyeksi tarinaksi tässä oli jopa jossain määrin yllättävän vahva juoni, hyvin suoraviivainen, mutta toimiva. En osaa oikein päättää tuliko tästä sadusta hyvälle vai haikealle mielelle, mutta kaiken kaikkiaan onnistunut tarina.

Hyvä ja melko koskettava tarina Adara-nimisestä pikkutytöstä, joka rakasti talvea ja kylmää toisin kuin muut.

Tarinan alku ja keskiosa on hyvä, mutta loppu on kiirehdityn oloinen. En myöskään ymmärrä miksi Adaran erilaisuutta ei hyödynnetty lopussa kun siihen oltiin kaiken aikaa viitattu että niin kävisi. Joo, olihan siellä lohikäärme joka auttoi Adaraa mutta en kyllä ainakaan käsitä sitä miksi hänen koko persoonansakin muuttui ja miten siitä tehtiin positiivinen asia että on kuin muutkin, eikö voi olla sankari ja silti olla erilainen?