"Hiljaiset joet" on vaikuttava tarina ihmisyydestä, sekä sen hyvistä että huonoista puolista. Tarinan keskiössä ovat keski-ikäinen Lia ja viisi orpolasta. Näiden sankareiden puolesta lukija saa jännittää, kun maailma ympärillä alkaa tuhoutua.
Pidin todella paljon kirjasta ja se oli oikeastaan pakko ahmaista yhdeltä istumalta, niin vetävä juoni oli. Maarit Verrosen kerronnassa on jotain Ursula LeGuinin tapaista kauneutta ja eleettömyyttä. Tarinan taustaa avataan sopivissa suhteissa ja sopivan paljon jätetään kertomatta, eikä minusta maailman mullistusta tai jokaista teknistä nippelitietoa olisikaan ollut tarpeellista kovin yksityiskohtaisesti selittää. Pääasia ovat tapahtumat sekä Lia ja lapset niiden pyörteissä. Hyväntahtoiseen ja älykkääseen Liaan kiintyi helposti ja lapsista erityisesti nokkala River-poika saa huomiota. Sivuhenkilöt näyttäytyvät sellaisina kuin ihmiset ovat: viallisina, itsekkäinä ja toisinaan hyvää tarkoittavina.
Tarina loppu oli tietyllä tapaa arvattavissa, mutta ehkä juuri siksi se tuntuikin niin sopivalta.
