Kirja on koostettu sadasta erilaisesta raapalenovellista, joissa jokaisessa on mittaa tasan sata sanaa. En ole ennen tähän raapalelajityyppiin tutustunut eikä se oikein iskenyt. Sataan sanaan on vaikea mahduttaa kovin seikkaperäistä juonta. Tarinan kaari katkeaa väkisin kesken tai se jää pelkistetyksi. Shimo Suntila onnistuu osassa raapaleistaan paremmin kuin toisissa. Muutama on oikein oivaltava (suosikkini oli "Hoikka mies"), mutta liian usein novellit jäävät epäselviksi tai ne on rakennettu vain viimeisen virkkeen tuoman yllätyselementin varaan. Monesti idea on kokoelman novelleissa parempi kuin toteutus, mikä johtuu luullakseni sadan sanan rajauksen asettamista reunaehdoista.
Luultavasti en uudestaan raapalekirjaan viitsi tarttua, koska raapale on minusta lajityyppinä enemmän kikkailua kuin kiinnostavaa kirjallisuutta.