Vettius ja kumppanit

Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Markus Harju. Kansikuva: Paul Laane. Nidottu.

"EI OLE ROOMA NIIN KUIN ENNEN."

Lucius Vettius on kyvykäs ja päättäväinen upseeri keisarillisen Rooman armeijassa. Hänen ystävänsä Marcus Licinius Dama on ovela ja nopeaälyinen silkkikauppias. Matkoillaan he kohtaavat niin pahantahtoisia maagikoita kuin myyttisiä hirviöitäkin, jotka saattaisivat olla uhaksi koko valtakunnalle, mutta yhdessä he ovat tehokas, toisiaan täydentävä parivaljakko.

Vettiuksen ja Daman seikkailujen ohella kokoelma sisältää myös muita antiikin Roomaan sekä viikinkien maailmaan ja muinaiseen Egyptiin sijoittuvia miekka ja magia -novelleja. Herooisissa kertomuksissa yhdistyvät toiminnallinen jännitys, historiallinen asiantuntemus ja kiehtova fantasia. Tervetuloa mukaan mielikuvituksellisiin tarinoihin sekä aikakausiin, jolloin henkiinjääminen saattoi olla kiinni vahvasta miekkakädestä ja armottomasta luonteesta!

Kirja sisältää novellit:

Väärä profeetta (The False Prophet, 1989)
Mustaa rautaa (Black Iron, 1975)
Mantikori (The Mantichore, 1978)
Lyhin reitti (The Shortest Way, 1974)
Tummista vesistä (From the Dark Waters, 1976)
Nemesiksen talo (Nemesis Place, 1978)
Lohikäärmeen hampaat (Dragons' Teeth, 1975)
Hautapeikko (The Barrow Troll, 1975) – World Fantasy -palkintoehdokas
Tappaja (Killer, 1974) (Karl Edward Wagnerin kanssa)
Pronssirivistöt (Ranks of Bronze, 1975)
Meripihkaan vangitut unet (Dreams in Amber, 1985)
Kuningaskrokotiili (King Crocodile, 1981)   

Novelleista seitsemän ensimmäistä kertovat Vettiuksesta ja Damasta. Hautapeikko sijoittuu viikinkiaikaiseen Skandinaviaan ja Kuningaskrokotiili muinaiseen Egyptiin. Muut sijoittuvat Rooman valtakuntaan, mutta päähenkilöt ovat vaihtuneet toisiksi.

"Suosittelen myös heitä, joille tavanomainen fantasia ei maistu, tutustumaan näihin omassa lajissaan päteviin tarinoihin. Sankarit ovat toki varsin tyypillisiä uroita, mutta kun maailmankuva on kohdallaan eikä loppu aina kovinkaan onnellinen, novellit nousevat kuitenkin genressä oman lajinsa kärkeen." – Harri Erkki, Portti 4/2022