Lohikäärmeen hetki

Hän nukkuu munasiltaan vaikka lumihangessa
eikä hirviöistä ole hälle vastusta
joskus velhon loitsu väkevä pään sekoittaa
on elämänsä täynnä miekkaa sekä magiaa
Conan Barbaari, villi cimmerialainen
vyöllään miekka niin tuhovoimainen...
(Rock Siltanen Group: Conan Barbaari, 2023)

Vaellusvuotensa taakse jättänyt Conan on kohonnut Aquilonian kuningaskunnan valtaistuimelle, mutta hänen kruununsa on vaarassa. Neljä juonittelijaa herättää henkiin kolmetuhatta vuotta vanhan velhon Xaltolunin ja Laillisen hallitsijan armeija onnistutaankin voittamaan mustan magian avulla. Conan jää vangiksi, mutta onnistuu pakenemaan tyrmästä kauniin orjatytön Zenobian avustamana. Ja sen jälkeen barbaarimme aloittaakin pitkän ja vaarallisen vaelluksen, tarkoituksenaan saada käsiinsä Ahrimanin sydämeksi kutsuttu maaginen jalokivi, joka on ainoa keino kukistaa kamalia suunnitteleva Xaltoulun.

Robert E. Howardin "Lohikäärmeen hetki" (Jalava, 2023) on ainoa täyspitkä Conan Barbaarista kertova täyspitkä romaani, joka kuitenkin julkaistiin lopulta jatkokertomuksena Weird Tales -lehdessä v. 1935-1936 kun kirjan kustantajaksi kaavailtu puulaaki meni konkurssiin.

Ei tämä suoraan sanottuna ollut mitenkään kovin kummoinen romaani. Howardin tekstissä on paljon kiinnostavia aineksia, mutta kokonaisuus on vähäsen sekava. Sivuhenkilöitä on turhan paljon ja monet juonikuviot tuntuvat melko irrallisilta. Kautta Kromin, taisi mennä vähän hukkaan tämäkin aika - tai ehkä ei sittenkään ihan täysin hukkaan. Olen nyt ainakin vähän yleissivistyneempi ja Edgar Rice Burroughsin Tarzan-tarinoiden ystävänä arvostin kyllä reippaan suoraviivaista pulp-henkeä.

"Kirves putosi huimassa kaaressa ja aquilonialainen valahti kirkaisten polvilleen pidellen katkenneen käsivartensa tynkää, josta suihkusi verta. Käsi oli silpaistu poikki kyynärpään kohdalta ja kirves oli jatkanut matkaansa upoten suvälle miehen kylkeen niin että sisälmykset pursusivat ulos.
"Loju siinä ja vuoda kuiviin", Conan murahti paiskaten kirveen inhoten pois. "Lähdetään, kreivitär." (s. 120-121)"