Oikullinen protokolla

Ensimmäinen luettu. Oli kyllä positiivinen yllätys. Ensin oli läsnä vahva ennakkoluulo ja lukeminen tuntui vahvistavan sitä, että miten tällainen "pokkari" voisi edes olla Hugon arvoinen?
Luulo ei ole tiedon väärti. Vauhtiin kun pääsin, niin meni melkein yhdeltä istumalta. Semmoinen nuoruuden Viisikko tai Kolme etsivää, mutta jotenkin tykästyi siihen kieleen ja sanailuihin. Seuraava menee taas varmaan päivässä ja odottavan aika on pitkä kahden sitä seuraavan ilmestymistä odotellessa.
Nyt korkeintaan miettii, miltä olisi laajennus johonkin 600 sivuun uponnut?

Hälytystila luettuna täälläkin. Toinen osa on parhaillaan lainassa, mutta ei ole tullut vielä aloitettua. Ensimmäistä osaa kohtaan oli minulla ehkä liian suuret odotukset, juuri noiden kaikkien kirjan voittamien palkintojen vuoksi. Tarina oli toki viihdyttävä, mutta jäi mielestäni esinäytöksen kaltaiseksi, sellaiseksi alustavaksi päähenkilön ja joidenkin toivottavasti vielä myöhemmin uudelleen kohdattavien sivuhenkilöiden esittelyksi. Mikä ehkä sinänsä ihan sallittua, koska sarjan avausosasta kyse... Seuraavat osat ehkä iskevät kovemmin tai ainakin symppiksen päähenkilön kuulumisia on kiva lukea.

"KiLLPaTRiCK post=67676"

Nyt korkeintaan miettii, miltä olisi laajennus johonkin 600 sivuun uponnut?

Minusta tuntui, että nykyiseenkin sivumäärään olisi voinut saada mahtumaan enemmän sisältöä. Esimerkiksi tutkimusryhmän ihmisten pohdinnat, miten bottiin tulisi suhtautua, eivät yltäneet kovinkaan syvällisiksi. Ihmiset jäivät etäisiksi ja ohuiksi hahmoiksi ja itse bottikin parin toistuvan ominaispiirteensä varaan. Tarinan maltillisesta pituudesta huolimatta teki tiukkaa jaksaa hymähdellä moneen kertaan esimerkiksi botin vastentahtoisuus puhua tunteista, vaikka toteavan kerrontatyylin luomasta kuivakasta tilannekomiikasta pidinkin. 

Lukiessa mietiskelin, kuinka paljon etenkin alussa mielsin päähenkilön suhtautumisen sosiaaliseen vuorovaikutukseen johtuvan siitä, että hän oli androidi. Eli että androidit ehkä vain ovat sellaisia, että kanssakäyminen ihmisten kanssa ei oikein luonnistu? Tämä toimii mielestäni ihan hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka "meikäläisten" keskuudessa on helppo ymmärtää olevan yksilöllistä vaihtelua ja paljon omanlaisiaan persoonia, mutta joku "muukalainen" mielletään herkemmin lajinsa tai ryhmänsä edustajaksi. Vaikka mikseivät jotkut androidit voisi olla toisia ujompia siinä missä ihmisetkin. Botin sosiaalisissa tilanteissa tuntemaan vaivaantuneisuuteen pystyy varmaan ainakin jokunen lukija samaistumaan. Ollapa itsekin androidi, jotta voisi joissain tilanteissa ihan vain mennä nurkkaan seisomaan kasvot seinään päin, jos ei kanssakäyminen oikein nappaa...  

Pidin siitä, ettei tieteellisiä asioita selitetty kovin tarkkaan. Esimerkiksi madonreikä tekee “jotain, mitä madonreiät tekevät”. Kenties joku saa kirjasta rohkaisua kirjoittaa avaruusseikkailuja, vaikkei fysiikka ja muu faktapuoli olisikaan ihan hallussa tai kiinnostaisi. Kyllä on kaikilla oikeus seikkailla kaukaisilla kiertotähdillä! 

Murhabotin päiväkirjoissa on ilmestynyt englanniksi seitsemän kirjaa. Muut ovat pienoisromaaneja mutta yksi, sarjan viides osa Network Effect, on täysmittainen romaani. Jos siis suomennoksissa jatketaan tarpeeksi pitkälle, päästään meilläkin lukemaan Murhabottia pidemmässä formaatissa. Mutta ei Network Effect ole mikään paksu kirja vaan alkukielellä 350 sivua (vertailukohtana All Systems Red/Hälytystila on englanniksi 152-sivuinen). Minulla on uusin Murhabotti-seikkailu System Collapse vielä lukematta, mutta tähänastisista olen pitänyt eniten juuri Network Effectistä, ehkä isomman pituuden takia.

Tähtivaeltaja-palkinnon finalistit paljastettiin tänään, ja mukana ei ole Murhabotin päiväkirjoja. Hälytystila voitti Hugon, Nebulan ja Locus-palkinnon, mutta suomalainen raati tietää paremmin... Mutta ei tämä yllätä, kun muistaa sen, että Andy Weirin mestarilliset Yksin Marsissa ja Operaatio Ave Maria jäivät molemmat ilman Tähtivaeltaja-ehdokkuutta.

Toinenkin luettu. Hyvä tietää, että suomennettavaa riittää vielä monen osan verran. Nyt sitten pitää odottaa huhtikuuhun, että saa seuraavan niistä käteen ja tälle vuodelle on näköjään vielä neljäskin tulossa. Aika köykäisiä ovat, mutta ehkä siihen on maailma menossa. Onneksi voi ottaa uusimman Pendergastin käteen. Sen melkein 500 sivua tuntuu jo kirjalta.

Hertta suomentaa ensi keväänä Fugitive Telemetryn(6. osa), joka on pienoisromaani. En ole lukenut sitä englanniksi, mutta se kuulemma on tarinassa ajallisesti seuraava Taktisen vetäytymisen (osa 4) jälkeen. Eli Yhdysvalloissa julkaistu 5. osa, Network Effect, ilmestyy suomeksi myöhemmin (jos ilmestyy).

Tänä vuonna ilmestyy pehmeäkantiset yhteisniteet osista 1-2 sekä 3-4. Mukana bonusnovellit.