jp

Odotus palkittiin ja sain kirjan käteeni eilen. Luin, suorastaan ahmin kirjan sisällön ja tänään kirja loppui, vaikka yritin hidastaa etenemistä loppua kohden.

Loppu ei koskaan ole helppo osa. Varsinkin tässä sarjassa, olisin voinut pyytää jatkoa loputtomiin. Kirjan loppu oli mieleen painuvat sillä se ei luvannut olevansa onnellinen vaan se oli surullinen omalla tavallaan. Toivoin jotain toiveikkaampaa lopulta. 

Mutta. Loppuhan on vasta alkua. Jos kirjassa ei lukisi että se on päättöosa, voisin kuvitella lisää jatkoa. 

Kirjojen hahmot olivat tietenkin yhtä ihania kuin aina;) 

Puolikas tähti pois lopun takia.

Minä palaan vielä.

Isäni osti kirjasarjan kokonaisuudessaan minulle ja ajattelin kansien takia, että se ei olisi sarja minun makuuni. Luettuani tietoja sarjasta päätin  aloittaa sen lukemisen. Sen jälkeen en muuta tehnytkään. Sarja imaisi mukaansa ja en olisi pitänyt taukoja jollei joku aina olisi tullut sanomaan että on tehtävä jotain muuta (kuten syötävä ja nukuttava!!! ) rakastuin hahmoihin ja heidän erikoisiin piirteisiinsä ja mukavaan huumoriin. Sananjalka oli hahmona kyllä yllätys (mutta ihana ja selkeästi komea sellainen!!). Jos jollakulla muulla tulee ongelmia kannen houkuttavuuden kanssa (esimerkiksi liian räikeä tai fantasianomainen) ei kannata välittää sillä kirja on sisältää aivan loistava. ( luulen kylläkin että siskoni epäilee minua hulluksi tätä nykyä, luinhan koko sarjan viikonlopun aikana;) ). 

American mahtavan aloituksen jälkeen Eadlynin osa tässä sarjassa oli pienoinen pettymys. Kielletty rakkaus on kyllä ihana asia, mutta tarinasta puuttui se pienoinen jännitys mikä American tarinassa minua veti puoleensa. Juonen käänteet olivat yllättäviä, mutta ei mullistavia, ne olivat enemmänkin pieniä lisäyksiä tarinassa. Odotin kirjalta enemmän. Perijätär kirja oli kuitenkin ihan onnistunut, Kruunu enemmänkin tuntui pakonomaiselta lisäykseltä tarinaan. Olen silti iloinen, että sain lukea heidän tarinansa loppuun. 

Yllättyin kun American ja Maxonin tarina enään jatkunut vaan kuvaan astui heidän määrätietoinen tyttärensä. Sinänsä pettymys sillä odotin vielä jotain Americalta. No, kirja ei ollut kuitenkaan niin lässyn lässyn rakkaus tarina vaan siinä oli myös salaperäisyyttä. Harmi vain että ei ollut enään kapinallisia hyökkäämässä linnaan yms.

Odotan kuitenkin innolla seuraavaa osaa!!

Petyin hiukan lopuksi kun Perry sai murhattua Sablen niin helposti ja loppu oli hiukan... yksinkertainen. Voisi sen niin sanoa.  Muuten kirja oli hieno päätökseltään ja parin henkilön kuolema kyllä sai silmät kostumaan. 

Aluksi epäilin ottaa kirjasarjan hyllystä luettavaksi. Se poikkesi monin tavoin kirjoista joita normaalisti luin. Aloitin kuitenkin sarjan lukemisen ja myöhemmin huomasin etten voinut lopettaa. Sarja on loistava. Siinä on taistelua, mysteerejä, surua, iloa, romantiikkaa ja hitusen huumoria. Oikea Unelmien täyttymys!!

Sarah ja Jago kuitenkin kuolivat ja itkin hyvin suuresti ja häpeilemättä sitä. En ollut todellakaan osannut odottaa sitä! Parhaat hahmot! Kuolivat!

Suosittelen lukemaan. Älä jää tästä paitsi!

Ymmärsinkö nyt oikein kun tuossa lopussa lucyä ja paulia kutsuttiin bernhardeiksi,  että he ovat talouden hoitaja mr. Bernhardin äiti ja isä tai isoäiti ja isoisä? Kun lucy sanoi aika lopussa että heidän lapsensa ovat aikuisia kun gwendolyn syntyy. 

No asiasta toiseen kirja oli loistava! Ainoastaan pari kohtaa olisi voinut selittää paremmin/tarkemmin ja gwendolyn olisi voinut olla päättäväisempi eikä itkeä gideonin perässä koko aikaa. Leslien ja raphaelin suhteesta olisi voinut kertoa pikkuisen enemmän ja jamesin osaa en oikein käsittänyt, jos hän kerta jäikin eloon niin eihän gwendolynin olisi edes pitänyt tavata häntä? Mutta rakastin xemeriuksen letkautuksia ja nauroin välillä ääneen! Hah ihana kirjasarja!