Sodan myrskyt

Sodan myrsky oli pettymys aina nimestään alkaen. Kirjalla ei tuntunut olevan juonta laisinkaan ja hahmot harhailivat edestakaisin ilman mitään selkeää tarkoitusta. Myös suurin osa hahmoista osoittautui merkityksettömiksi, esimerkiksi Kilornia on raahattu mukanan koko kirjasarjan ajan, vaikka hänestä ei lopultakaan ollut kenellekään mitään iloa. Kirjailjan ratkaisusta ottaa useita näkökulmia ei ollut lukukokemuksen kannalta mitään iloa. Se, että meille näytetään Mavenin ajatuksia ei tuonut meille mitään lisää. Ainoa mihin sillä oli mitään vaikutusta oli se, että näkökulman myötä loppuratkaisu tuntui vielä entistä epäreilummalta.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi yksinomaan paha maku suuhun. Odotin julkaisua yli vuoden ja vaikka aiempi osa Kuninkaan kahleet oli pettymys uskoin silti, että tarina saisi arvoisensa lopun. Väärässä olin. Kuninkaan kahleet oli Sodan myrskyn rinnalla loistava. Sodan myrsky ei toteuttaut ainuttakaan lukijan toiveista tai odotuksista. Kirjailija lupaili aiemman kirjan lopussa vaikka ja mitä, mutta ei lopulta vaivautuntkaan käyttämään mielikuvitustaan kunnon juonen kehittelyyn. Kirjan lopetus saa miettimään, miksei tätä voinut tehdä jo viime kirjan lopussa vaan tarinaa oli pakko venyttää, vaikka mitään uuttaa sanottavaa ei enää ollut.

Tuntui, että kirja on kirjoitettu huolimattomasti ja kirjailijaa ei oikeasti enää edes kiinnostanut mitä hahmoille tapahtuisi. Aveyardin ajatukset olivat jo seuraavassa kirjasarjassa ja Punaisen kunigattaren lopetus oli pakollinen paha, johon hän ei juuri jaksanut enää käyttää vaivaa. Myös kirjasarjan nimi Punainen kuningatar osittautui Sodan myrskyn myötä harhaanjohtavaksi.

Odotin innokkaasti saavani Sodan myrskyt käsiini ja odotus palkittiin. Victoria Aveyard oli täyttänyt sivut juonenkäänteillä ja mukaansa tempaavalla kerronnalla. Tutut hahmot värittivät tarinaa ja Maven, sekä Cal sekoittivat Maren toimintaaa. Toisin kuin muut sarjan kirjat, Sodan myrskyt jätti minuun paljon hämmennystä. Jotkin asiat tuntuivat menevän täysin väärin, ja olisin kaivannut näihin kohtiin erilaisen lopputuloksen. Mielestäni kirjan loppu jäi liian auki, eikä se ollut tälle sarjalle sen kaipaama suuri päätös. Kaikkiaan kirja kuitenkin vastasi odotuksiani ja sen jättäminen rauhaan kesken koeviikon tuntui mahdottomalta tehtävältä. Hieman haikeaa sanoa, että sarja on nyt loppunut. Onneksi sen voi aina lukea uudelleen ja kulkea matka Maren kanssa uudelleen kerta kerran jälkeen.

Odotin tätä kirjaa yli kymmenen kuukautta, joten odotukseni olivat selvästi erittäin korkeat. En halunnut laskea kirjaa käsistäni kertaakaan, mutta toisaalta pelkäsin myös lukevani teoksen loppuun liian nopeasti. Ja tässä sitä nyt ollaan. Viisi päivää myöhemmin ja kirja-arvostelun parissa. Huoh. 

Victoria Aveyardin Sodan myrskyt ansaitsee mielestäni kaikki viisi tähteä, mutta minun on pakko ottaa tuo puolikas tähti pois kirjan lopetuksen vuoksi. Teksti, juoni, hahmot ja niiden kokonaisuus ovat kerrassaan täydellisiä, mutta petyin totaalisesti sen loppuun. Tekstin laatu on melko perussettiä, mutta jokin tarinan juonessa ja sen käänteissä sai minut kyllä aivan koukkuunsa heti ensimmäisestä kirjasta lähtien. Tämän teoksen teksti on kuitenkin selvästi parempaa kuin ensimmäisen osan. Juoni taas uppoaa minuun täydellisesti eikä itselläni ole siitä mitään valitettavaa. Muihin sarjan osiin verrattuna tässä on jonkin verran enemmän taistelua, mutta romantiikka jää selvästi enemmän taka-alalle. Se on myös asia, joka vaikutti siihen, etten kyennyt antamaan täysiä pisteitä tälle kirjalle.

Teoksessa on viisi eri näkökulmaa, joiden ansiosta koko ajan tapahtuu eikä tylsää hetkeä kyllä löydy etsimälläkään. Huonona puolena taas on se, että kirja sisältää vähemmän sisältöä päähenkilön Maren elämästä, etenkin kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna. Kertojista Mare on selvä suosikkini ja seuraavina perässä ovat Cal ja Maven. Mielestäni kaikilla kolmella olisi saanut olla enemmän sisältöä tarinassa, etenkin Calilla, jolla oli vain kaksi lukua kirjoitettuna. Itse pidin myös Evangelinen osuuksista ja Irisin luvut taas antoivat uutta perspektiiviä tarinaan. 

Tässä kirjassa tulee paljon uusia puolia monista eri hahmoista, mutta itselleni päällimmäiseksi jäi etenkin Evangelinen muutokset. Hänen ja Maren välinen suhde on aivan uudenlainen ja sitä onkin usein huvittavaa lukea. Myös Farley on muodostanut syvempää suhdetta Mareen, joka on mielestäni ihana asia. Mare itse on kasvanut paljon, parempaan tietenkin. Mielestäni Mavenin ajatuksista saa paljon paremman käsityksen nyt, kun saa lukea hieman myös hänen näkökulmastaan. Maven on todella ristiriitainen hahmo, mutta omalla tavallaan myös kiinnostava ja ihana. Myös monet muut hahmot saavat enemmän huomiota, kuten Davidson (ja sen mukana Montfort) sekä Iris (ja hänen ohessaan myös muu Järviseutu). Cal saa tässä osassa mielestäni liian vähän huomiota, joka antaa pientä miinusta tarinalle. 

Kirja on todella monipuolinen ja pidän siitä. Silti tarinan, ja sen mukana koko sarjan, loputtua oloni on haikea ja surullinen. Olisin toivonut tälle sarjalle edes hieman onnellisempaa loppua. Muuten teos on aivan ihana ja ehkä liiankin koukuttava. Suosittelen ehdottomasti kaikille.