_kirjakeiju_

Trilogian viimeinen osa täytti odotukseni. Tarjolla on jälleen yllättäviä käänteitä, pitkällistä suunnittelua ja juonittelua sekä suuria tunteita. Pidin erityisesti kirjan lopusta, joka ei sokerikuorruttanut paljon menetyksiä kokeneiden ihmisten elämää surunsa ja traumojensa kanssa. Romantiikkaakin on ihan mukavasti pitkin kirjaa, mistä pidän. Suunnittelua ja epäinhimillisen raskaita matkoja taas on hieman liikaa, ehdin kyllästyä lukiessa. Tämä on parempi kirja kuin sarjan toinen osa, mutta ei ensimmäisen osan veroinen kuitenkaan. Trilogialle kokonaisuutena ehkäpä 3/5 tähteä, turhia jaaritteluja trimmaamalla tästä olisi saatu parempi, idea kun on vallan loistava. 

Grishaversumi-trilogian toinen osa ei yllä ensimmäisen osan tasolle. Kirja on täynnä seikkailuja, epäselviä tunteita, poliittisia kuvioita ja ennen kaikkea odottamista. Vaikka tapahtuu kaikenlaista jatkuvasti, minulle jäi tunne, että kirjan pääteema on odottaminen ja valmistautuminen kolmanteen kirjaan. Tästä tuleekin voimakkaita täytekirjafiboja. Juonen tilanne vaikuttaa erittäin huonolta elämän kaikilla saroilla. Toivottavasti tähän tulee jokin valon pilkahdus (huomaa viittaus päähenkilön voimaan) sarjan viimeisessä osassa! 

Tämä taitaa olla ensimmäinen kirjoitusopas, jonka olen lukenut. Mielestäni varsin selkeä teos. Kirjoittajat omaavat selkeästi paljon tietoa kirjoittamastaan aihepiiristä, mutta ovat ilokseni saaneet muotoiltua sanomansa ymmärrettävään muotoon. Teos sisältää muutamia käytännön vinkkejä, mutta pääosin keskitytään teoreettisen tiedon kartuttamiseen. Aivan hyvä näin, eikä tämän lukeminen ollut ajanhukkaa. 

Hieman keskimääräistä paremmin kirjoitettu kertomus tunteiden eri suuntiin repimästä teinitytöstä etsimässä voimiaan. Katsoin Netflix-sarjan ennen kirjan lukemista, minkä johdosta yllätyin lukiessani tätä. Kirjan juoni on paljon yksinkertaisempi kuin tv-sarjan ja siinä on sarjaan verraten yllättävän helppo pysyä mukana. Lukeminen oli helppoa ja mukavaa, suosittelen kirjaa leppoisaksi kesälukemiseksi! Juoni nyt ei ehkä ole erityisen leppoisa tosin, mutta jotenkin tästä jäi kiva mieli. Tekstistä on kuitenkin jäänyt huomattavan paljon välilyöntejä pois, se hieman häiritsi. Fantasiamaailma on kivasti rakennettu ja jännitys pysyy koossa onnistuneesti. 

Melko perinteinen miesten maailmanpelastusseikkailu, Taru sormusten herrasta -henkisyys paistoi läpi. On hyvyys ja pahuus, joiden ikiaikainen taistelu vetää mukaansa pari tyyppiä ratkaisemaan maailman kohtalon. Pidin kirjassa siitä, miten eri "rodut" elivät rinnakkain, tosin melkoinen huonosti sopusoinnussa, mutta kuitenkin. Harmittavasti maailman avaaminen jäi hieman kesken mielestäni, olisin halunnut esim. kuulla lisää eri haltioista ja kartta olisi avannut maailman ulkonäköä ja näin selkeyttänyt. Kerronta tuntui jotenkin liian lavealla pensselillä maalaavalta. Suurimmaksi syyksi, miksi en oikein saanut tarinasta otetta, muodostuivat kymmenet kirjoitusvirheet, joita teksti sisälsi. Jokainen yhdyssanavirhe, puuttuva tai ylimääräinen kirjain ja välilyönti jne. pysäyttivät tarinan kuin seinään ja minulla kesti taas tovi päästä mukaan. Tarinassa oli kyllä potentiaalia, mutta sen editointi tuntui jääneen kesken.

Jälleen lähtee Skotlannista kiertämään tappava virus (kuten Nora Robertsin fantasiatrilogiassakin, nyt tosin ilman fantasiaelementtejä), joka leviää ympäri maailman tappaen suuren osan väestöstä. Tällä kertaa taudin kohderyhmänä ovat miehet, joista kuolee 90%. Tarinaa kerrotaan useamman naisen näkökulmasta ja sairauden aiheuttama inhimillinen kärsimys on käsinkosketeltavasti nähtävissä. Kertomus on mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten valtiot selviävät poikkeustilassa ja miten ihmiset ottavat siitä kyllä kaiken mahdollisen irti ajaakseen omaa etuaan. Ahdistava lukukokemus, joka olisi varmasti ollut aivan omaa luokkaansa, jos olisi lapsia. 

Tässäpä hieman sekava ja melko tietokirjamainen kertomus. Henkilöhahmot intoutuvat selittämään tieteellisin termein asioita enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Jaarittelua ja itsereflektointia riittää sivu kaupalla. Muutama kiinnostava käänne tarinassa toki oli, mutta siihen se sitten jäikin. Sanoisinko, että ensimmäinen osa oli selkeästi parempi, eikä sekään kuitenkaan erityisen hyvä ollut... 

Fanitan Lokia, joten pakkohan tämä oli lukea! Kertomus sijoittuu Lokin nuoruuteen, aikaan jolloin hän ei ollut vielä "päättänyt olla pahis". Kerrontatyyli on jotenkin mitäänsanomaton ja kirja tuntui lukiessa hirmuisen pitkältä. Lokin persoonallisuuspiirteet on hyvin tavoitettu kirjassa, rikosmysteerin ratkaisu taas ei oikein uponnut minuun. Juonittelua on kirjassa kerrakseen, mielenkiintoisesti osaa päähenkilön keskeisistä teoista ei kerrota lukijalle kuin jälkikäteen. Kiinnostava ja hämmentävä kerrontaratkaisu. Kokonaisuuten ihan kiva kirja, jossa kuvataan Lokin seikkailuja. 

Tässäpä oli erikoinen lukukokemus. Periaatteessa hyviä oivalluksia tutuista tarinoista, mutta kirjoitustyyli, rasismi ja sovinismi veivät niiltä pohjan. Kirjoitustyyli on kuin suoraan seiska-lehden vitseihin sopiva, eli nämä ovat satuja setämiehiltä heidän sielunveljilleen. Erityisesti naisiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti ja alistavasti, mikä tulee esiin esim. kirjoittajan sivuhuomautuksissa. Kaiken kaikkiaan siis yllättävän huono kirja, odotin enemmän. Olettaisin, että kirjailija on kirjoittanut tämän ollessaan kahvilla kaverinsa kanssa huoltoasemalla, kaveri luultavasti piirsi lautasliinoihin nämä kuvat, jotka voi nyt nähdä lopullisessa kirjassa. 

Äärimmäisen ahdistava kirja yhtäkkisestä muutoksesta, joka heittää ihmisten elämän raiteiltaan. Kirjassa luodaan taitavasti kauhun ja pelon tunteita toukkien ja perhosten avulla. Päähenkilöt ovat jo valmiiksi kokeneet kaikenlaista ja huono onni jatkuu vain. Kyllähän tässä on selkeää yhtäläisyyttä koronapandemiaan. Ehkä juuri siksi tämä oli niin ahdistava lukukokemus, kun elin kevään 2020 tunteeni ja ajatukseni uudelleen läpi samalla kun luin epätoivoisesta taistelusta tuntematonta tautia ja uhkaa vastaan. Mielestäni tämä on erinomainen - vaikkakin kauhea, ahdistava ja ajatuksia herättävä - kirja. 

Antiikin tarustoa voimakkaasti hyödyntävä seikkailukertomus itsensä löytämisestä ja polkunsa luomisesta. Tässä kirjassa vilisee erilaisia myyttisiä hahmoja, mutta pääpaino on Kirken elämän kuvaamisessa. Tarinasta olisi varmasti saanut huomattavasti enemmän irti, jos antiikin tarusto olisi ollut minulle tutumpi. Ihailen kuitenkin päähenkilön loppumatonta sinnikkyyttä, hän kun käytti vuosisatoja noituuden opetteluun ilman minkäänlaista apua ja opetusta. Lukiessa tuli itsellekin voimaantunut olo, kun Kirke alkoi löytää itseään. Kirja oli melko raskas lukukokemus, ainakin minusta tuntuu näin kevään lopulla kun tämän luin, että jokin kevyempi kertomus voisi upota nyt paremmin. 

Hieman tyhjäksi jättävä lukuelämys. Toisaalta kirjassa käytiin mielenkiintoista pohdintaa esim. siitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, mutta toisaalta kaikki jäi ainakin minulle lukijana jotenkin etäiseksi. Lopun juonenkäänne oli yllättävä, mutta senkin käsittely jäi jotenkin pintapuoliseksi. Tämä kertomus onkin minusta periaatteessa mielenkiintoinen, mutta ei iskenyt minuun tässä muodossa.