Samira

Hmmmmmm.... Taas kerran takakansi johti harhaan. Olin odottanut jotain kiinnostavampaa kuin kahdensadan sivun höpötystä bitch- tytöistä ja jostan vtun hornanhevosesta; Toisin kävi. Kirja oli hyvin tylsä, ja olen lievästi sanoen pettynyt.No kirja jäi hyvin, hyvin pahasti kesken, joten jatkoa tulee pakostikkin.

Vaarini osti kirjan minulle (ilman mitään kunnon syytä), enkä oikein tiennyt, mitä odotan. Yllätyin iloisesti, kun kirja osoittautui miellyttäväksi tuttavuudeksi.

Kirja oli alusta vähän laimea, mutta se parani loppua kohden aika tavalla. Toiminta oli kiva lisä, tosin jatkuva lentämisestä höpöttäminen vaivasi aika lailla. Suosittelen lämpimästi.

Kaikki otukset, hahmot, tavarat ja paikat, jotka on tavattu Harry Potter- sarjoissa, ovat kasattu tähän eepokseen. Olihan niitä selityksiä kiinnostava lukea, tosin kirjoittajan selitykset asioiden nimistä ja/tai selityksistä jäivät vähän pimeiksi. Luultavasti näitä kirjoja löytää Potter- fanien, kuten kaverini, kirjahyllyistä.

Koska tietokirjoissa ei ole juonta, niitä täytyy arvostella tiedon määrän ja tarpeellisuuden mukaan. Kirjassa oli paljon hyödyllistä tietoa(niin paljon kuin fantasiatiedosta on hyötyä!), ja kirjassa oli kuvattu hyvin erilaisia fantasiaotuksia. Suosittelen kaikille fantasiahörhöille.

Omaperäiset asiat ovat lähellä sydäntäni. Ajatus niinkin makaaberista asiasta kuin elävä luuranko kiehtoi. Se olikin suurin syy, miksi tartuin tähän kirjaan. Juoni ei ollut ihme; kuinkas muutenkaan. Takakansi lupaili ehkä liikaa, sillä kuvittelin, että tämä saattaisi olla hyvinkin kiinnostava tuttavuus. Toisin kävi.

Kirjailijalla oli kasassa varsin hyvät aineet; jo mainittu elävä luuranko, jokseenkin(ehkä 10%) omaperäinen magianlaji ja hullu nekromantikko. Mutta ei, jotain jäi puuttumaan. Kuinka paljon vaaditaan, että saadaan aikaan hyvää ja omaperäista fantasiakirjallisuutta?

Harry Potter- sarjan loppuhuipennos jätti minut kylmäksi. Olisin odottanut kirjasarjan lopetukselta jotain parempaa. Luettuani kirjan viime kesänä en voinut ajatella muuta kuin; "Tässäkö kaikki? Miten suosittu kirjasarja voi loppua näin?" En tiedä, johtuiko se englannin kielestä, mutta juoni oli sekava eikä lainkaan sellainen lopetus, kuin olisin odottanut. Mielestäni J. K. Rowlingin olisi kannattanut ajatella kaksi kertaa, ennen kuin hän vei tämän kustantajalleen.

Perusfantasiaa, jonka aineina lohikäärmeet ja eeppinen maailmanpelastus. Kirjan juoni ei päätä huimaa, mutta mitäpä odottaisit 15-vuotiaalta pojanklopilta?

Henkilöt tuntuvat ... myös 15v:n ideoimilta. Erityisesti päähenkilö Eragon oli pettymys. Hahmo oli värittömämpi kuin läpinäkyvä lasi. Ilmeisesti Paolini keskittyi liikaa tähän "kiehtovaan maailmaan taruineen, kielineen ja historioineen", että unohti henkilöt tyysti. *Huokaus*

Kirjan aihe on kiinnostava; Miltä tuntuisikaan, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon? Pidin kirjasta; Juoni oli jännittävä ja ennalta-arvaamaton. kirjan lukemisen jälkeen jäi kaipaamaan lisää; Mitä ihmettä tapahtuikaan juonen mainostamassa kirjassa Mustesydän?

Suurin osa fantasiakirjallisuudesta kertoo kuluneesta aiheista; Lohikäärmeistä, puunhalaja- haltioista ja ikivanhoista velhoista. Kerrankin siis aihe, joka ei ole loppuunkulutettu; dzinnit, nuo idän ihmeet. Kirjan juoni ei sisällä dramatiikkaa tai suuria tunteita, mutta se on varsin viihdyttävä. Luulenpa, että jos kirjassa ei puhuttaisi niin harvinaisesta asiasta kuin dzinnit, vaan kulutetuista velhoista, ei se olisi niin mainio.

Luin kirjan kaverin suosituksella, ja voin vain toeta, että hänellä ei ole hajuakaan hyvästä kirjallisuudesta. Kirja oli rasittava; siinä ei ollut päätä eikä häntää. Kirjan hahmot olivat hirveitä, enkä välittänyt pskaakaan, mitä päähenkilöille tapahtuisi. Kirjasta huomaa hyvin, että kirjoittaja oli 12v; kirja on varsin naivi. Todella kummallista on, että kirja on bestseller; tämä kirja on kyllä täyttä pskaa.