Hopeahevonen
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomentanut Annika Eräpuro. Sidottu.
Uusi fantasiasarja alkaa: Laadukas seikkailusarja hevoshulluille ja fantasian ystäville – päähenkilönä rohkea, stereotypioita rikkova Katriona
Eletään keskiaikaisessa, ihmisen ahneuden aiheuttaman luonnonkatastrofin jälkeisessä maailmassa, jossa valtaa pitävät naiset.
Kievarinemännän tytär Katriona on tuittupäinen ja äkkipikainen tyttö, jota ennalta määrätty ura äidin työn jatkajana ei kiehdo. Hän ei myöskään tule toimeen äidin puolison kanssa. Äiti lähettää hänet värjärinoppiin, mutta Kat ei sopeudu oppityttöjen nokkimisjärjestykseen, jossa tulokkaita kiusataan armotta.
Kievarissa vieraillut, hopeisella hornanhevosella ratsastava arpinen nainen on jäänyt Katrionan mieleen. Katriona tajuaa, että siinä on hänen tulevaisuutensa – hänkin haluaa ruveta bredinariksi, kierteleväksi lainvartijaksi ja viestinviejäksi.
Mutta bredinareja koulutetaan arvostetussa akatemiassa suuressa kaupungissa, eikä maalaistytön tie sinne ole helppo. Kat on tottunut raivaamaan esteet tieltään, mutta onko ärhäkkä tyttö onnistunut matkansa varrella hankkimaan liian vaarallisen vihollisen?
Käyttäjät lukeneet myös
Lene Kaaberbøl
Lene Kaaberbøl (Tanska, s. 1960) on kirjoittanut lapsesta asti. Fantasia on Lene Kaaberbølin suuri rakkaus, ja hän onkin sanonut, että haluaa pitää kirjansa sopivan välimatkan päässä tylsästä tosielämästä. Kaaberbøl on opiskellut englantia ja draamaa Aarhusin yliopistossa. Hän on itse kääntänyt Näkijä-sarjan kirjat englanniksi, ja kirjojen suomennokset on tehty kirjailijan omien englanninkielisten käännösten pohjalta. Ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi Kaaberbøl työskenteli muun muassa englanninopettajana, kustannustoimittajana, mainostoimiston tekstitoimittajana ja ratsastuksenopettajana. Vapaa-aikanaan hän harrastaa petankin pelaamista. Hän on jopa saavuttanut lajissa maailmanmestaruushopeaa.
Kirja-arvioita
Päätin katkaista pitkän taukoni lukemisesta tällä kirjalla, sillä muistelin sen olevan suhteellisen helppolukuinen ja juonen olevan helposti seurattavissa. Muistin oikein, sillä luin kirjan muutamassa päivässä, vaikka minulla ei juuri aikaa ole lukemiseen. Kirja oli tosiaan juoneltaan hiukan hitaasti etenevä, mutta loppua kohden jää odottamaan jatko-osan kimppuun pääsyä. Tämä oli hyvä kirja pitkän lukutauon jälkeen (noin 3 vuoden pituisen), ja aion huomenissa marssia kirjastoon lainaamaan jatko-osankin hyvillä mielin.
Luin kirjan 11-vuotiaana, joten siitä on jo vähän aikaa ja tapahtumat ovat alkaneet hämärtymään. Kaikki kolme osaa olivat mahtavaa luettavaa eikä missään vaiheessa ollut tylsää. Suosittelen, jos pidät myös Lenen kirjoittamasta Näkijän tyttärestä.
Ihana kirja! Kansi on todella kaunis, ja takakansi kehotti lukemaan! Kaikki oli kirjan kannesta kanteen jännittävää, ja mysteeristä. Hyvää vaihtelua tulevaisuudesta kertoville kirjoille. Kansi voi hämätä, joten vaikka et ole hevos ihminen kannattaa lukea!
Luin kirjan vähän aikaa sitten, mutta mielestäni kirjan juoni jäi junnaamaan paikalleen. Luin kuitenkin koko sarjan lähes putkeen, mutta juoni edistyi hitaasti ja "tahmeasti". Joissakin kohdissa oli lähellä, ettenkö olisi lopettanut lukemista, mutta silti suosittelen lukemaan koko sarjan, vaikka ensimmäinen osa oli lievä pettymys.
Luin kirjasarjan joskus alle 10v, nyt yritin lukea uudestaan ja vähän tylsähköltä se tuntui . Suosittelen kuitenkin lukemaan
Kirja oli ihan hyvä vaikka takansi lupasikin liikoja.
Kirja on aika tylsä, yllätyksetön. Tapahtuihan siinä aika paljon kaikkea, mutta loppujen lopuksi juoni oli aika.. no, tylsä on tässä kohdin oikea sana. Rupesin kirjan luettuani miettimään haluanko edes lukea jatko-osaa (mutta koitetaan). Sarja ei ole mielestäni todellakaan Näkijän kirjojen tasoinen, mutta jotkut ehkä tykkäävät, minä en kovin paljoa. Mutta yhdestä kohdasta pidin: siitä, kun Kat tulee takaisin kotiinsa ja Cornelius halaa häntä. Se oli jotenkin suloinen <3
Kirjaa lukiessa huomasin, että Lenellä on pienoinen kaava kirjoilleen. Ulkokuoreltaan kova, syrjitty tai erikoisella tavalla lahjakas tyttö, johon on erityisen helppo samaistua. Vahvatahtoinen, ei niin nätti. Hänellä on kuitenkin liittolaisia. Ehkä pidin kirjasta juuri siksi, että Katiin oli niin helppo samaistua. Toisaalta kirja ei edusta ihan lempikirjallisuuttani: opus oli ohut, ärsyttävän keskeneräinen, yksinkertainen ja hieman liian kliseisesti etenevä. Kaikkien sorsimasta tytöstä paljastuu yllättäviä lahjoja, tadaa, ja kaikki on hyvin. Ainakin hetkellisesti. Kirja kuitenkin vei alusta alkaen mukaansa, puhui sivulle jäävien tyttöjen puolesta ja oli eräänlainen manifesti kiusaamista vastaan. Tarina on hyvin kirjoitettu, joskin melko näkökulmaton. Olisin kaivannut jonkinlaista vaihtelua Katin tulisieluiseen (ja itserakkaaseenkin) persoonaan. Epäilemättä Katista kuitenkin kasvaa armollinen bredinari? Oikein luettava ja sujuva.
Hopeahevonen on perusfantasiaa lapsille ja nuorille, joka muistuttaa hieman kirjailijan edellistä kirjasarjaa. Hyvin kirjoitettuun teokseen jää lukemisen jälkeen koukkuun ja odottamaan ilmiselvää jatko-osaa. Kirja kannattaa lukea "välipalaksi", sillä teksti on nopealukuista ja kevyttä. Vaikka teos sisältääkin kliseitä, se on lukemisen arvoinen.
Hmmmmmm.... Taas kerran takakansi johti harhaan. Olin odottanut jotain kiinnostavampaa kuin kahdensadan sivun höpötystä bitch- tytöistä ja jostan vtun hornanhevosesta; Toisin kävi. Kirja oli hyvin tylsä, ja olen lievästi sanoen pettynyt.No kirja jäi hyvin, hyvin pahasti kesken, joten jatkoa tulee pakostikkin.