Keplo Leutokalma
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Helene Bützow. Sidottu, kansipaperi.
Mythopoeic-palkintoehdokas 2008 (lastenkirjat).
Vauhdikas irlantilainen fantasia luunrankoetsivä Keplo Leutokalmasta
Asianajaja Fedgewick oli lyhyt mies, jonka mittasuhteet ja ulkomuoto toivat mieleen hikisen keilapallon. Hän tapaili hymyä. ”Yksi henkilö puuttuu vielä”, hän sanoi, ja Fergusin silmät pullistuivat.
”Kuka?” Fergus halusi tietää. ”Me olemme Gordonin ainoat sukulaiset, muita ei ole.”
”Nimi on hyvin epätavallinen”, Fedgewick sanoi. ”Vaikuttaa siltä, että me odotamme herra Keplo Leutokalmaa.”
Jännittävä, humoristinen ja maaginen kirja yksityisetsivä Keplo Leutokalmasta, partaveitsenterävästä älyköstä ja velhosta, kävelevästä, puhuvasta ja tulta heittävästä luurangosta, josta tulee kaksitoistavuotiaan Stephanie Edgleyn oppi-isä, liittolainen ja puolustaja heidän selvittäessään yhdessä Stephanien sedän, kauhukirjailija Gordon Edgleyn, salaperäistä kuolemaa.
Stephanie perii suureksi yllätyksekseen setänsä talon ja kirjallisen jäämistön. Mutta samalla hän perii setänsä hengenvaaralliset seikkailut ja merkilliset ystävät. Kauhukirjailija Gordon Edgleyn menestystarinat pohjautuivat nimittäin hänen omiin kokemuksiinsa! Stephanie huomaa pian, että todellisuus on tuhat kertaa taruja hurjempi. Lontoossa on peikkoja, vampyyreja ja velhoja, ja kaikki haluavat jotakin hänen setänsä jäämistöstä.
Teoksen loistava suomennos on Helene Bützowin käsialaa.
Derek Landy
Irlantilaisen Derek Landyn (s. 1974) esikoiskirja Keplo Leutokalma (2007) oli alusta alkaen menestys. 32-vuotias Landy asui vanhempiensa kanssa maatilalla lähellä Dublinia, opetti karatea ja kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia. Eräänä päivänä hänen päähänsä pompahti nimi Keplo Leutokalma, ja hän tiesi heti kenelle nimi kuului: kohteliaalle mutta teräväsanaiselle luunrankoetsivälle. Suuri kustantamo innostui käsikirjoituksesta, ja trilogian käännösoikeudet myytiin lukuisiin maihin.
Derek Landy on rakastanut kirjoittamista ja tarinoiden keksimistä pienestä pitäen, opiskellut piirroselokuvien tekemistä ja kirjoittanut kauhuelokuvien käsikirjoituksia. Tarinoiden kertominen ja keskusteleminen on aina ollut arvostettua Landyn suvussa, Derekin isosisä oli harrastelijakirjailija ja äiti englannin kielen professori Dublinin yliopistossa.
Derek Landyn lempielokuvia ovat muun muassa Coenin veljesten elokuvat. Landy itse on kärsinyt änkytyksestä neljävuotiaasta saakka, ja sanoo senkin takia erityisesti arvostavansa ja nauttivansa elokuvista joissa on naseva ja hyvä vuoropuhelu.
Keplo Leutokalma
Sarjan suomentaminen jätettiin kesken.
Sarja sisältää 5 pääteosta ja yhteensä teoksia 5 kpl.
Kirja-arvioita
Keplo Leutokalma on suurenmoinen teos, joka on niitä harvoja, joissa päähenkilö on kaikista paras ja mieleenpainuvin. Keplo on hauska ja terävä, ja hänen taustatarinansa tekee vaikutuksen. Tämä olisi taatusti yksi lempikirjoistani, ellei sarjan julkaisua Suomessa olisi keskeytetty...nyyh. Voi kunpa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa edes...
Keplo Leutokalma Sarja on paras sarja mitä olen ikinä lukenut
Parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Kirjassa oli jännitystä, huumoria ja hyvä juoni. Vaikka nimet alkuun kuulostavatkin typerltä ja kansi saattaa herättää ennakkoluuloja, ... mm ... No kumminkin, paras kirja ikinä!
Rakastuin kirjan ulko-asuun mutta sisältö oli pettymys.
Ainakun innostuin ja juoni tuntui hyvältä ja sujuvalta se romutettiin huonolla käänteellä.
En pitänyt mutta paljon huonompaakin on luettu.
Keplo Leutokalma oli oikein viihdyttävää ja kevyttä lukemista. Huomasin naureskelavani itsekseni ääneen pariinkin otteeseen. Suosittelen kirjaa kevyeksi kesälukemiseksi, se toimii myös hyvin esim lentomatkalla ajanvietteenä.
Hyvä kirja, mutta odotin paljon takakannen mukaan. Keplo Leutokalma hahmona ihan ok ajatus, mutta Stephanie ei ollut mikään kovinkaan loppuun asti mietitty hahmo. Ihan ok, ajattelin kyllä lukea seuraavatkin osat mutta alkutuntuma ei ollut mitenkään kamalan mahtava, ihan peruskirja siis.
Luin tämän kirjan pari kuukautta sitten. Oli ihan perus tavaraa, eikä yllättänyt oikein negativiisesti muttei positiivisestikaan. Löysin jonkun verran kirjoitusvirheitä ja teksti oli ajottain sekavaa, mutta kyllä tämän loppuun jaksaa lukea ja ihan hauskakin oli.
Veljeni luki tätä yhtenä kesänä ja tuli innoissaan selittämään jostain hauskasta kohdasta jotakin. Myöhemmin katselin kirjan kantta, joka ei todellakaan tuntunut kovinkaan houkuttelevalta, ajattelin, että kyseessä on jokin kauhu -juttu, mutta kun veljeni oli sarjaa lukenut ja pitänyt siitä kovasti (ja uskokaa, veljeni ei todellakaan lue, ja jos, niin se ei yleensä pysy kauaa hänen käsissään, kun hän kyllästyy), niin päätin selvittää, mikä siinä kiehtoi. Jos veljeni piti siitä, niin sen piti olla hyvä. Mielestäni kirjan ulkonäkö pettää ja pahasti! Kirja oli kiinnostava ja sen lisäksi hulvattoman hauska, kuten jatko-osansakin. Lyhyesti sanottuna, tälle sarjalle ei voi olla nauramatta! Eli jos vaan kaipaa fantasiaa, toimintaseikkailua ja huumoria, niin tässä sitä on!
Ensinnäkin rakastan tätä kirjasarjaa!! Pidän ennennäkemättömistä hahmoista ja sen vauhdikkuudesta, tosin täytyy sanoa että kovin syvällistä luettavaa se ei ole. Eniten pidän kuitenkin kirjailijan huumorintajusta ja siitä kuinka hän on jaksanut keksiä omaperäisiä hahmoja ja tapahtumia, jotka kuitenkin ovat yhteydessä oikeaan maailmaan. Suosittelisin tätä kirjaa lukijoille jotka etsivät hauskaa ja kevyttä lukukokemusta.
Ihanan erilainen fantasia kirja! Rakastan sitä kun oma maailmamme sekottuu fantasiaan ja saa tapahtumat tuntumaan todellisimmilta. Stephanie eli Valkyria Salama on mukavan tympääntynyt teini ja pystyn itse ainakin helposti samaistumaan häneen. Keplo taas on hahmo jollaista ei olla ikinä ennen nähty. Elävä luuranko jolla on jumalainen musta, sarkasminen huumori! Ensimmäinen kirja on upeaa luettavaa mutta kirjasarjan edetessä juoni menee ehkä hieman liian monimutkaiseksi mutta ei se kauheasti haittaa jos lukee oikein ajatuksella koko kirjan!
Rakastan tätä kirjasarjaa. Keplo - luurankoetsivä on koominen hahmo, joka piristää sateisimmankin päivän. Kirja on niin loistava, että sen lukee monta kertaa. Kaverini, joka ei pahemmin perusta kirjoista, otti tämän käteensä ja saamme nyt yhdessä hehkuttaa sen juonenkäänteistä. Odotan innolla vuonna 2013 ilmestyvää elokuvaa, jossa näyttelee Johnny Depp Keplona.
Siis tämän parempaa kirjasarjaa en tiedä koko maailmassa. Tässä kirjassa tarina vasta alkaa, mutta vauhtia ja magiaa riittää. Suosittelen sellaiselle, joka rakastaa kunnon magiaa ja fantasiaa. Mutta en sellaiselle, joka etsii romantiikka kirjasta, sillä tässä sitä ei juuri ole. Täydellinen alku lopulle kirja-sarjalle.
Keplo Leutokalma oli mielestäni vain luettavissa oleva kirja. Se on todella kevyttä luettavaa ja ihan hauska. Ja koko ajan tapahtuu. Liikaakin. Kirjassa ei ole varsinaisesti rauhallista kohtaa, vaan heti kun edellinen este on voitettu, seuraavalla sivulla esiin astuu toinen. Uusi taistelu, tai muu hätätilanne. Parhaiten kirja soveltuu henkilöille, jotka eivät jaksa lukea kirjoja, joissa ei ole tarpeeksi toimintaa ja väkivaltaa. Tosin myös humoristisista kirjoista pitävät tykkäävät luultavasti myös tästä kirjasta.
Yllätyin positiivisesti lukiessani Keplo Leutokalmaa. Oletin kirjan olevan lähinnä melko nuorille lapsille suunnattuu tyypillisfantasia, mutta toisin kävi. Kirjan kieli ja huumori olivat kerrassaan nautittavaa ja kuvailu oli eräällä tapaa elokuvamaista. On totta, että kirjasta löytyi joitakin tyypillisä modernin fantasian kliseitä, mutta ei mielestäni liiaksi. Suosittelen kyllä kirjaa myös niille, jotka pelkäävät sen olevan liian helppolukuinen ja lapsellinen. Arvosana: 8½
Keplo Leutokalma on hervottoman hauska, sekä sopivan jännittävä fantasiaseikkailu. Sophien ja Keplon väliset dialogit ovat mitä hauskinta luettavaa. Juoni heittää yllätyksiä joka nurkan takaa ja jaksaa huvittaa samalla kun nostaa jännitystä pykälä pykälältä. Kirjailija on onnistunut luomaan erikoisen ja omanlaisen fantasiamaailmansa, johon mahtuu niin monenlaisia hahmoja ja juonen käänteitä ettei lukijan mielenkiinto taatusti sammu ennen loppua ja lopun jälkeen jää janoamaan jatkoa tälle hulppealle tarinalle. Suosittelen ehdottomasti kaikille hyvän fantasian ystäville. Arvosana:9
'Keplo Leutokalma' on raikas tuulahdus tämän vuoden fantasiajulkaisuissa. Kirja on rehellisesti omanlaisensa ja onnistuu myös luomaan omanlaisensa tyylin, jossa traaginen ja hiukan angstaava osa sulautuu yhteen naljailun ja humoristisen dialogin kanssa. Kirjan maaailma on varsin pimeä ja synkkä, mutta siinä on myös ilon aiheita. Stephanie jäi ehkä näin alussa hieman sivumpaan, kun lukijan huomio keskittyi enemmänki Keploon ja Serpineen. Kirjan ehkä ainoa huono puoli oli se, että tarinassa vilahtelevia asioita ja termejä ei ihan aina täysin selitetty, mutta koska kirja ilmeisesti on saamassa jatko-osia, puute varmasti paikkaantuu ajan saatossa. Tarina oli jännittävä ja ennalta-arvaamaton. Kliseitäkään ei juuri ollut ja Keplon hahmo oli kieltämättä kirjan parasta antia. Lukukokemuksena 'Keplo Leutokalma' oli nautittava ja todella kiintoisa kirjatuttavuus. Tosin se toi välistä verisyydessään, synkkyydessään ja pessimistisyydessään mieleen Martinin traagisen tyylin. Keskivertoa parempi ja varsin hyvä, muttei minusta ihan huippua. Suosittelen nautittavaa fantasiaa etsivälle. Arvosana: 8.
Omaperäiset asiat ovat lähellä sydäntäni. Ajatus niinkin makaaberista asiasta kuin elävä luuranko kiehtoi. Se olikin suurin syy, miksi tartuin tähän kirjaan. Juoni ei ollut ihme; kuinkas muutenkaan. Takakansi lupaili ehkä liikaa, sillä kuvittelin, että tämä saattaisi olla hyvinkin kiinnostava tuttavuus. Toisin kävi. Kirjailijalla oli kasassa varsin hyvät aineet; jo mainittu elävä luuranko, jokseenkin(ehkä 10%) omaperäinen magianlaji ja hullu nekromantikko. Mutta ei, jotain jäi puuttumaan. Kuinka paljon vaaditaan, että saadaan aikaan hyvää ja omaperäista fantasiakirjallisuutta?
Hieman kliseinen, moderni fantasiakauhukirja. Tyyli muistutti jonkin verran Neil Gaimania. Nauroin aikalailla kirjan huumorille: oli sarkastista ja alapäähuumoria, mahtavia vitsejä ja paljon viisastelua. Huumori ei ole yleensä asioita jotka nostaisivat kirjan arvosanaa, eikä tämäkään ollut poikkeus. Jotenkin kirja oli liiankin tuulesta tempaistu, ei mitenkään todellinen, eikä juonikaan kummoinen. Todella paljon kliseitä, eikä oikein mitään pureskeltavaa. Silti oli kaikenlaisia hyviä ideoita: paperimiehiä ja surmakirveitä, vampyyreja ja ties mitä. Näistä olisi saanut aivan loistavan kirjan, mutta nyt tämä oli vähän hengetön ja lapsellinen. Pari vuotta sitten olisin varmaan ottanut tämän lempikirjakseni, joten ahmimisikäisille kirja sopii mainiosti. Ihan mukava välipala magian ja valtakamppailujen ystäville, mutta kuoren alla ei ole paljoa.