Jäänteiset
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Helene Bützow. Sidottu, kansipaperi.
Valkyrian kuollut Gordon-setä painoi sormenpäänsä vastakkain ja katsoi Valkyriaa niiden yli. ”Olet saanut selville todellisen nimesi”, hän sanoi. ”Ja todellinen nimesi on Darquesse. Maagi, joka tietää oikean nimensä pääsee käsiksi voimiin, joista muut maagit voivat vain uneksia.”
Keplon apulainen Valkyria ei halua olla Darquesse, paha maagi joka tuhoaa maailman. Hän ei kerro asiasta Keplolle, koska yrittää itse muuttaa kohtalonsa. Mutta jos Valkyria epäonnistuu, hän on mennyttä.
Partaveitsenterävä velho ja luurankoetsivä Keplo Leutokalma jälleen vauhdissa sarjan viidennessä osassa!
Derek Landy
Irlantilaisen Derek Landyn (s. 1974) esikoiskirja Keplo Leutokalma (2007) oli alusta alkaen menestys. 32-vuotias Landy asui vanhempiensa kanssa maatilalla lähellä Dublinia, opetti karatea ja kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia. Eräänä päivänä hänen päähänsä pompahti nimi Keplo Leutokalma, ja hän tiesi heti kenelle nimi kuului: kohteliaalle mutta teräväsanaiselle luunrankoetsivälle. Suuri kustantamo innostui käsikirjoituksesta, ja trilogian käännösoikeudet myytiin lukuisiin maihin.
Derek Landy on rakastanut kirjoittamista ja tarinoiden keksimistä pienestä pitäen, opiskellut piirroselokuvien tekemistä ja kirjoittanut kauhuelokuvien käsikirjoituksia. Tarinoiden kertominen ja keskusteleminen on aina ollut arvostettua Landyn suvussa, Derekin isosisä oli harrastelijakirjailija ja äiti englannin kielen professori Dublinin yliopistossa.
Derek Landyn lempielokuvia ovat muun muassa Coenin veljesten elokuvat. Landy itse on kärsinyt änkytyksestä neljävuotiaasta saakka, ja sanoo senkin takia erityisesti arvostavansa ja nauttivansa elokuvista joissa on naseva ja hyvä vuoropuhelu.
Keplo Leutokalma
Sarjan suomentaminen jätettiin kesken.
Sarja sisältää 5 pääteosta ja yhteensä teoksia 5 kpl.
Kirja-arvioita
Taitaa jäädä viimmeiseksi keplo leutokalma kirjaksi vaikka lisää tulisikin. Meinasin tylsistyä kuoliaaksi kirjaa lukiessani mutta pakotin itseni lukemaan sen loppuun. En tykännyt.
Ah, vihdoin sain tämänkin kirjan käsiini ja odotus todellakin palkittiin! Ajatus luurankoetsivästä on vain niin mielenkiintoinen, että jo se saa innotuksen kasvamaan ihan uskomattomiin sfääreihin. Siihen vielä vähän lisää taikuutta, nekromantikkoja, riitoja, ihmissuhteita... Täydellistä! Voisin ylistää kirjaa (ja koko sarjaa) varmaan vaikka kuinka paljon, mutta luulen että se ei kiinnosta ketään. Sen takia minun on surukseni pakko kertoa, että vaikka olen kuinka ihastunut tähän sarjaan, tämä osa oli hieman edellisiä huonompi. En tiedä mistä se johtui, ehkä siitä että kirjassa ei ollut riittävästi eroavaisuutta aikaisempiin osiin. Totta kai Landy osaa kirjoittaa todella hyvin ja kiinnostavasti, mutta jokin tämän kirjan juonessa jäi painamaan mieltäni. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta tulevia osia aivan yhtä innolla, kuin tätäkin kirjaa odotin.
Teksti on lennokasta ja miellyttävää luettavaa, dialogi saa nauramaan tai vähintäänkin hymyilemään. Juoni on mielenkiintoinen ja välistä hyvinkin kauhuvivahteinen. Henkilöhahmot ovat edelleen kiinnostavia, ja heidän välistä suhdekehitystä lukee suurella mielenkiinnolla. Henkilöt kehittyvät sarjan edetessä kuka mihinkin suuntaan, mikä on hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Pidin kirjasta oikein paljon, ehkä eniten koko sarjassa. Pitää varmaan alkaa lukea sarjaa uudelleen ja palauttaa mieleen, mitä kaikkea aikaisemmissa osissa on tapahtunut. Ainoa, mikä tässä sarjassa ärsyttää, on nimien kääntäminen. Jotkut nimet ovat jopa naurettavia vaikka henkilöistä itsestään pitäisinkin. Kääntäjä ei mielestäni ole tehnyt tässä kovin fiksua valintaa, mutta eipä sitä voi enää alkaa muuttaakaan.