Leikkiä tulella
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Helene Bützow. Sidottu, kansipaperi.
Leikkiä tulella on sarjan toinen, hyytävän jännittävä osa
“Mihin Kauna sijoittuu roistoasteikolla?
Jos Serpine on kymmenen ja Surku ykkönen?”
“Valitettavasti paroni yltää lukuun yksitoista.”
“Älä! Sittenhän hän on pahaakin pahempi.”
“Niin voi sanoa.”
Keplo Leutokalma ja Valkyria Salama jatkavat päätähuimaavia seikkailuja Dublinin maagisessa maailmassa, josta kaupungin tavallisilla asukkailla ei ole aavistustakaan. Useat maagisen Dublinin johtohahmoista ovat saaneet surmansa valtataisteluissa ja Vanhimpien neuvoston johdossa on uusi suurmaagi, Thurid Guild.
Uusi suurpahis, paroni Kauna apureineen jahtaa Keplo Leutokalmaa ja Valkyriaa. Tilanne kehittyy kiperäksi, mutta onneksi Valkyria saa yllättäen apua Kaiku-Gordonilta, edesmenneen kauhukirjailijasetänsä toisinnolta, johon Gordon on eläessään siirtänyt ajatuksensa, kokemuksensa ja tunteensa.
Kaikki huipentuu Jylypoukamassa, maagien kaupunpungissa, synkässä pikku paikassa, jossa vierasta katsotaan karsaasti. Pystyvätkö Keplo ja Valkyria päihittämään koko pahismaagien kerman: Kaunan, Piinan, Hemo Globiinin ja ikiaikaisen Groteskin?
Derek Landy
Irlantilaisen Derek Landyn (s. 1974) esikoiskirja Keplo Leutokalma (2007) oli alusta alkaen menestys. 32-vuotias Landy asui vanhempiensa kanssa maatilalla lähellä Dublinia, opetti karatea ja kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia. Eräänä päivänä hänen päähänsä pompahti nimi Keplo Leutokalma, ja hän tiesi heti kenelle nimi kuului: kohteliaalle mutta teräväsanaiselle luunrankoetsivälle. Suuri kustantamo innostui käsikirjoituksesta, ja trilogian käännösoikeudet myytiin lukuisiin maihin.
Derek Landy on rakastanut kirjoittamista ja tarinoiden keksimistä pienestä pitäen, opiskellut piirroselokuvien tekemistä ja kirjoittanut kauhuelokuvien käsikirjoituksia. Tarinoiden kertominen ja keskusteleminen on aina ollut arvostettua Landyn suvussa, Derekin isosisä oli harrastelijakirjailija ja äiti englannin kielen professori Dublinin yliopistossa.
Derek Landyn lempielokuvia ovat muun muassa Coenin veljesten elokuvat. Landy itse on kärsinyt änkytyksestä neljävuotiaasta saakka, ja sanoo senkin takia erityisesti arvostavansa ja nauttivansa elokuvista joissa on naseva ja hyvä vuoropuhelu.
Kirja-arvioita
Vaikka eka kirja ei todellakaan vakuuttanut päätin antaa tälle sarjalle uuden mahdollisuuden. Ja tämä kyllä jo vakuutti. Juoni oli hyvä ja sujuva. Kirjan ulko-asu edelleen mahtava.
Suosittelen.
Paroni Kauna on paennut venäläisestä vankilasta ja kaikki maagit etsivät häntä. Hänen tavoitteenaan on palauttaa Kasvottomat takaisin tähän maailmaan ja jos hän onnistuu tehtävässään, maailma tulee olemaan sekasorrossa. Viime kerralla Keplo Leutokalma sai paroni Kaunan kiinni ja tällä kertaa paroni Kauna osaa odottaa Keplo Leutokalmaa. Viime kerralla paroni Kauna epäonnistui tehtävässään, koska häneltä puuttui yksi ainesosa, mutta kukaan ei tiedä mikä se on. Joten Keplo ystävieneen yrittävät suojella Vilèn haarniskaa paroni Kaunalta. Valkyrie löytää kiven, josta paljastuu Kaiku-Gordon, joka auttaa heitä löytämään Vilèn haarniskan ja suojelemaan sitä paronilta. Pidän hyvin paljon tämän kirjasarjan maailmasta ja ideasta. Rakastan ideaa luurankoyksityisetsivästä. Ajatella nyt, että on olemassa henkilö, joka on käytönnössä kuollut ja ratkaisee rikoksia. Derek Landylla on kyllä todella mahtava mielikuvitus ja huumorintaju. Toinen osa ei kuitenkaan yltänyt edeltäjänsä tasolle. Henkilöitä tuntui olevan sen verran paljon, että välillä sekosin ja unohdin ketä kukin oli. Vaikka jokaisella oli ihan selvästi oma tehtävänsä. Syynä voi ehkä olla, että niin monta asiaa tapahtui nopeasti. Tämän kirjan luki nopeasti, mukavaa ja tuttua Derek Landyn huumoriakin oli kirjassa mukana.
Kirja, jossa on fantasiaa ja magiaa ihan koko kirjan täydeltä. Itse rakastan kirjaa, mutta sellaiselle, joka etsii kirjasta joko romantiiikkaa tai rauhaa, niin en juurikaan suosittele. Huumoria löytyy ja joskus se on hiukan rajun puoleista eli ei hirvittävän nuorille tarkoitettu kirja
Sieltähän se vihdoin tuli;jatko-osa nokkela sanaisen luurankoetsivän seikkailuille. Tämä teos ei tosin yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka meno on aivan yhtä kovaa kuin edellisessä kirjassa ja sanailu ei jätä ketä kylmäksi. Stephanie on selvästi ajan kuluessa kehittynyt entistä ärsyttävämmäksi ja loistaa roolissaan esittäessään neiti-täydellisesti-tosielämään-kyllästynyttä. Kirjassa oli myös muutama asia, jotka kirjailija olisi minun puolestani voinut jättää pois mm. Kaiku-Gordon on niin epäoleellinen hahmo, että ei siitä lukiessaan voi muuta kuin puistella päätään. Kirja oli kuitenkin todella hyvä ja suosittelen sitä kaikille sarjaa ennenkin lukeneille.