Iltaneth - kirjahylly

Luin kirjan englanniksi koska silloin tätä ei ollut vielä käännetty. Tykkäsin ehkä edellisestä sarjasta enemmän, mutta ei tämä huono aloitus ollut. Tykkäsin siitä että klaanit tekivät vaihteeksi yhteistyötä eivätkä tapelleet keskenään. On myös jännä jäädä seuraamaan miten klaanien käy tulevaisuudessa.

Ostin tämän alelaarista ja rupesin lukemaan vähän skeptisellä mielellä. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut enkeleistä ja koska olen romantiikan ystävä niin ostin omaksi. Yllätyin siitä miten koukuttava kirja oli vaikka se olikin vähän ennalta-arvattava ja kirjailija on välillä tehnyt sellaisia valintoja joilla ei ole mitään muuta funktiota kuin saada esiin paljasta pintaa tai jotain vastaavaa. Päähenkilöt ovat mielestäni ihan mielenkiintoisia eivätkä juuri aiheuta fave palm reaktiota. Paljon parempi rakkaustarina kuin Houkutus (anteeksi vain) vaikka samaan kategoriaan tämä kai on lueteltavissa.

Pidin todella paljon Percy Jacksoneista ja olen aina tykännyt muinaisegyptiläisestä mytologiasta. Siitä huolimatta tämä kirja oli vähän pettymys. Juoni kyllä oli ja se eteni ihan kivasti, mutta päähenkilöt eivät olleet yhtä mielenkiintoisia kuin aiemmin mainitussa aiemmassa sarjassa. Lisäksi minua ärsytti se kuinka kuvakulma hyppi kahden päähenkilön välillä - valitettava tapa jonka Riordan on näemmä ottanut omakseen myöhemmissäkin teoksissaan. Mytologiaviittaukset olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja Riordan onnistui luomaan mielenkiintoisen maailman. Juonen onnahteluista huolimatta kirja oli ihan luettavissa.

Luin tämän jonkin verran aiemmin ennen kuin leffa teki sarjasta hitin. Pidin kirjasta silloin todella paljon ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Vasta myöhemmin kuitenkin aloin ajattelemaan miten lapsellinen, ennalta-arvattava ja huonosti kirjoitettu kirja tämä on. Bella ihkuttaa Edwardia tuon tuosta ja on olevinaan niin tavallista tyttöä vaikka hänellä on erityiskyky jota kellään muulla ei ole. Hän on olevinaan kömpelö ja sen on kai tarkoitus tehdä hänestä söpö. Ei mielestäni kovinkaan onnistunut valinta. Kimaltelevat vegevampyyrit olivat mielestäni huono valinta kirjailijalta. Jos kerran vampyyreja pitää pistää niin mielestäni niistä pitäisi tehdä aitoja, ei mitään marmorinukkeja. Kirja on kuitenkin parempi kuin elokuva, jonka Pattinson ja Stewart pilasivat roolisuorituksillaan. Valitettavasti. Kirja on kuitenkin ihan viihdyttävää luettavaa, jos sellaisesta tykkää.

Tykkäsin kirjasta todella paljon, vaikka se pääsikin varsinaiseen juoneen todella verkkaisesti ja toinen päähenkilö tuli kuvaan vasta kirjan puolen välin jälkeen. Pidin juonenkäänteistä ja ideasta, mutta pari viimeistä sivua ennen epilogia olivat suoranainen pettymys. Päähenkilökaksikko olivat tavanneet vain kolme kertaa ennen tapahtumien tiivistymistä mikä on mielestäni auttamattomasti liian vähän. Kirjailija selkeästi yritti saada romaaniinsa romantiikkaa ennen kuin jättää sen pahasti kesken. Tämä verottaa arvostelustani yhden tähden.

Mielestäni kirja on loistava. Harris on luonut maailman todella mielenkiintoiseksi ja kaikki siinä mainittavat asiat voidaan tarkistaa alkuperäisistä mytologioista. Muutoksia ei ole tehty juuri ollenkaan mikä on plussaa. Tykkäsin jopa päähenkilöstä vaikka tämä vaikutti aluksi vähän turhan naiivilta ja omaan erikoisuuteensa kytkeytyvältä. Pidin myös paljon Lokin hahmosta sekä tämän suhteesta päähenkilöön - jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan millaiseen suuntaan sitä lähdetään seuraavissa osissa viemään.

Marr on onnistunut samaan henkilöhahmojen suhteet mielenkiintoiseen solmuun mikä teki kirjan lukemisesta mielenkiintoisen kokemuksen. Olin kuitenkin todella pettynyt loppuun, sillä suhdesolmun sai nykäistya auki yhdellä nopealla nykäyksellä ja kaikki mitä kirjassa oli tapahtunut oli enemmän tai vähemmän yhtä tyhjän kanssa.

Odotin kirjalta vähän enemmän. Luulin sitä aluksi jonkinlaiseksi kauhukertomukseksi tms. mutta kyseessä olikin aika tavanomainen fantasiakertomus. Pidin kyllä paljon kirjan ideasta ja aikasilmukoista, mutta päähenkilöt eivät napanneet, ei yksikään heistä. Juonikin oli mielestäni aika tylsä, ja minun täytyi pakottaa itseni lukemaan viimeiset 100 sivua - ja nekin nopeasti silmäilemällä. Kirja ei ollut missään vaiheessa kovinkaan yllättävä ja loppukin oli hyvin ennalta-arvattava. Se antaa kyllä mahdollisuuden mielenkiintoisille jatko-osille, ja voisinkin vilkaista seuraavaa kirjaa, jos sellainen tulee.

Teksti on lennokasta ja miellyttävää luettavaa, dialogi saa nauramaan tai vähintäänkin hymyilemään. Juoni on mielenkiintoinen ja välistä hyvinkin kauhuvivahteinen. Henkilöhahmot ovat edelleen kiinnostavia, ja heidän välistä suhdekehitystä lukee suurella mielenkiinnolla. Henkilöt kehittyvät sarjan edetessä kuka mihinkin suuntaan, mikä on hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Pidin kirjasta oikein paljon, ehkä eniten koko sarjassa. Pitää varmaan alkaa lukea sarjaa uudelleen ja palauttaa mieleen, mitä kaikkea aikaisemmissa osissa on tapahtunut. Ainoa, mikä tässä sarjassa ärsyttää, on nimien kääntäminen. Jotkut nimet ovat jopa naurettavia vaikka henkilöistä itsestään pitäisinkin. Kääntäjä ei mielestäni ole tehnyt tässä kovin fiksua valintaa, mutta eipä sitä voi enää alkaa muuttaakaan.

Ihan mielenkiintoista luettavaa, jokseenkin välistä vähän ennalta-arvattava. Maailma on mielenkiintoinen ja Aria on hyvä päähenkilö. Hän kasvaa kirjan edetessä, mikä on hyvä juttu. Olen kuitenkin varmaan lukenut vähän liikaa nuorten romantiikkaromaaneja, sillä tämä ei jaksanut liiemmin erottua joukosta edukseen.

Tämän romaanin maailmankuva sai meikäläisen kiehumaan raivosta useamminkin kuin kerran. Silti huomasin tämän lukuprojektin aikana ajattelevani kirjaa ja sen maailmaa lukemisen ulkopuolellakin. Sinisalo on järkyttävän kekseliäs kirjailija, joka on saanut tämän kaiken tuntumaan niin mahdolliselta, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. Hän on onnistunut luomaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja todella kauhistuttavaan maailmaan. Vaikka sinänsä tällainen special snowflake -päähenkilö ei yleensä meikälläistä innostakaan, tämän romaanin päähenkilöksi sellainen sopi kuin nakutettu. Vannan ja Jaren suhteen kehittymistä oli mielenkiintoista seurata, samaten sitä miten he tässä maailmassa pärjäsivät. Kaikki Sinisalon kehittelemät yksityiskohdat, jotka tekivät tästä maailmasta niin kamalan ja mielenkiintoisen, oli ilo poimia tekstistä. Romaanissa oli käytetty myös erilaisia tekstiformaatteja kertovasta tekstistä kirjeisiin ja lakitekstiin lentiartikkeleihin, mikä teki lukemisesta lennokasta, sujuvaa ja mielenkiintoista.