Riimut

Pidän tästä kirjasta, koska pidän skandinaavisesta mytologiasta. Kun luin kirjan takakansitekstin, kiinnitin huomiota erityisesti tähän: "On kulunut viisisataa vuotta Ragnarökistä, maailmanlopusta, ja maailma on rakentanut itsensä uudelleen." (Jos se edes noin meni). Lempihahmojani ovat Maddy, Yksisilmä, Loki, Skadi ja Kuiskaaja. Myös kirjassa esiintyvät riimut, kuten Thuris ja Raedo, ovat mielenkiintoisia.

Tykkäsin aivan mielettömästi! Maailma oli ihana ja kieli todella monipuolista ja soljuvaa. Mielestäni keskivaiheilla homma junnasi paikallaan, sillä tapahtumapaikkoja ja henkilöitä oli niin paljon. (Pisteet tietenkin hienosta juonenrakenteesta) Kaikki jumalhahmot ovat aina kiinnostaneet minua ja tämä kirja ei ollut pettymys! Riimut ovat myös lähellä sydäntäni. Maddy oli perus-hauska-kiva päähklö, heistä on vaikea "erikoisia-päähklöitä". Loki oli ehdottomasti paras. Itkin ja nauroin ja jälleen itkin. Kerrassaan mainio kirja kaikin puolin! Yllätyin tajutessani, että kirjailija on mm. Pieni suklaapuoti kirjoittaja. Voi kunpa tulisi joskus kakkososa..

Kirja oli hyvä! Tykkäsin kirjoittajan kirjoitustyylistä! Ja olihan kirja jännittäväkin! Mutta alussa se oli jotenkin tahmea ja ei tuntunut juonen liikkuvan ollenkaan mutta loppua kohden alkoi tapahtua.

Ainoastaan se, ettei kirjalle ole jatko-osia harmittaa. Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, pidän kirjoittajan tyylistä, säkä juoni-ideoista. Aluksi mietin vähän, kannattaako lukea (koska takakansi), mutta nyt olen tyytyväinen, että tuli luettua. Kirjassa on "vain" kuutisensataa sivua, mutta sen ei kannata antaa hämätä, että sen lukisi mitenkään hirveän nopeasti. Juoni etenee loppua kohden varsin nopeasti.

Kirja oli todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Aluksi kirja oli hieman tylsä, mutta luettuani sen siitä tuli uusi suosikkikirjani.

Joanne Harrisin kiehtova kirja riimuista. Itse olin luokan kanssa aikaa sitten kirjastossa ja sanoin kaverilleni, että etsi mulle mahdollisimman tylsän näköinen kirja. No, käteeni osui tämä yksilö. Itse en luokittelisi tätä kirjaa tylsäksi. Ehkä jopa päinvastoin, en tiedä. Mielestäni kirja oli kylläkin liian pitkästi kerrottu, muuten todella hyvä! Suosittelen!

Yllätyin kuinka loistava kirja loppujenlopuksi oli. Oikein alkoi harmittamaan ettei kyseisestä tarinasta ole jatko-osia. Muinaiset skandinaaviset uskomukset ja riimut kietoituivat upeasti tarinaan ja kertomus eteni reippaassa tahdissa eteenpäin. Suosittelen kaikille tätä kirjaa!

Mielestäni kirja on loistava. Harris on luonut maailman todella mielenkiintoiseksi ja kaikki siinä mainittavat asiat voidaan tarkistaa alkuperäisistä mytologioista. Muutoksia ei ole tehty juuri ollenkaan mikä on plussaa. Tykkäsin jopa päähenkilöstä vaikka tämä vaikutti aluksi vähän turhan naiivilta ja omaan erikoisuuteensa kytkeytyvältä. Pidin myös paljon Lokin hahmosta sekä tämän suhteesta päähenkilöön - jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan millaiseen suuntaan sitä lähdetään seuraavissa osissa viemään.

Mielestäni Joanne Harris on luonut omalla tavallaan mielenkiintoisen ja maagisen maailmansa, joka on jo ennestään tuttu, kirjailijan omilla loistavilla lisäyskillä höystettynä. Oli varsin ilahduttavaa huomata, ettei Harris ollut muuttanut manalaa liikaa omanlaisekseen, vaan piti paikan sellaisena kuin moni sen entuudestaan näkee. Tämä ei siis haitannut lukukokemusta, kuten valitettavan monissa muissa kirjoissa. Harris oli osannut luoda paitsi mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan juonen, myös rakastettavat ja ihana hahmot. Maggie Smithistä pidin valitettavasti kaikista vähiten, koska mielestäni hän oli liian salaperäinen ja passiivinen henkilö, mutta kaikki muut hahmot olivatkin sitten täydellisen nappiin osuneita. Ehdoton lempparini oli Loki, sen kummemmalla syyllä. Rakastuin vain hänen ensisilmäykseltä. Riimut oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut viikossa, sillä sitä ei kerta kaikkiaan kyennyt jättämään kesken, kun sen oli kerran aloittanut. Oli vain pakko jatkaa lukemista, jotta sai tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Riimut on pysynyt jo monen monta vuotta suosikki kirjana, eikä asia ole vielä tähän mennessä muuttunut – tuskin muuttuu ikinä. Eli kaiken kaikkiaan loistava, eeppinen ja omalla tavallaan mysteerinne, rakastettava juoni, jota voi suositella kenelle tahansa!

Kirja osuu juuri sille osa-aluueelle jta rakastan eli muinaisiin skandeihin ja näiden jumaliin. Kirjassa käydään kuoleman tuolla puolen, taistellaan jumalia vastaan ja koitetaan säilyttää maailman tasapaino. Loki, skandien tuhon ja kaaoksen jumala, kieroilee luonteensa mukaisesti tappaen melkein kaikki. Odin, skandien ylijumala, koittaa myös omalla kierolla tavallaan saada Maddy Smithiä, nuorta tyttöä kylästä nimeltä Malbry, pelastamaan oma nahkansa ja siinä sivussa muutaman muunkin tai toisin sanoen koko ihmiskunnan. Kirjassa on myös Äijäkäisiä, kummallisia pieniä olentoja, jotka palvovat kapteenia ja tottelevat tätä.

Nyt on kyllä itsekin pakko rustailla tänne arvostelua, sillä tämä kirja on ehdottomasti sen arvoinen. Riimut on Joanne Harrisin kirjoittama skandinaavisiin jumaltaruihin pohjautuva kirja. Ragnarökistä, elikkä maailmanlopusta, on tullut kuluneeksi jo viisisataa vuotta, ja maailma on rakentanut itsensä uudelleen. Uudessa maailmassa paheksutaan kaikkea magiaan tai yliluonnolliseen liittyvää, mutta Maddy Smith, ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että Maddyn käsivarressa oleva riimumerkki on todiste vanhan taian elinvoimasta. Uutta maailmaa hallitseva järjestys alkaa rappeutumaan, ja kaaos koittaa päästä valtaan. Yksisilmä lähettää Maddyn alempiin maailmoihin etsimään Kuiskaajaa, entisaikojen esinettä, jolla on hyvin paljon voimaa. Tästä alkaa seikkailu, johon liittyy myös Maddyn tapaamia uusia tuttavuuksia, sekä henkilöitä niin kaaoksen kuin järjestyksen puolelta. Heti kirjan alussa tiesin, että tästä teoksesta minä pidän, ja että siinä riittäisi mielenkiintoista luettavaa. Kuten jo mainitsin, kirja pohjautuu skandinaavisiin jumaltaruihin, ja näyttää ne oikeassa valossa. Tämä ei ole samanlainen teos, kuin esimerkiksi Rick Riordanin Kanen aikakirjat, jossa on myös aiheena entisaikojen uskomukset, sillä tässä tarinaa kerrotaan eritavalla, vielä mielenkiintoisemmalla tavalla. Teoksesta tulikin melkein heti lempikirjani, sillä sen juonenkäännökset, sekä seikkailut laittoivat minut vain ahmimaan kirjan tekstiä lisää, eikä sitä oikein osannut lopettaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat varhaiseen aikaan, jossa teknologia ei vielä ollut kehittynyt. Ajanjaksosta en ole aivan varma, mutta voisin sanoa, että ehkä lähimpänä se on keskiaikaa. Henkilöistä minulla on paljonkin sanottavaa, sillä niitä tässä kirjassa oli hyvin monipuolinen kaarti. Tässä, kuten useissa muissakin teoksissa, oli henkilöitä, joihin samastui hyvin helposti. Luonnollisesti kirjassa oli myös henkilöitä, joista en pitänyt, muttei yhtään henkilöä, jota olisin vihannut. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että henkilöt ovat hyvin erilaisia ja toisistaan poikkeavia, kuin värikäs tilkkutäkki. Mutta yhtä kaikki he kuuluvat tarinaan, eikä ketään sopisi jättää pois. Kirjassa kerrotaan, mitä eri riimut ovat, ja mihin niitä käytetään. Se helpottaa lukijan lukemista, sillä muuten saattaisi mennä sekavaksi, jos ei tiedä, mitä ne tarkoittavat. Kirjassa on myös piirros maailmanpuusta, ja sitä ympäröivistä yhdeksästä maailmasta, joka selkeyttää lukijan mielikuvaa, ja jonka avulla voi sitten kuvitella kirjan tapahtumat paremmin. Lukeminen sujui helposti, ja kirjan parissa saattoi helposti vierähtää tunti jos toinenkin. Juonenkäänteistä pysyi suht hyvin perillä, vaikkakin ne saattoivat hieman oikutella, mutta kun jatkoi eteenpäin, kaikki kävi taas selväksi. Virheitä en löytänyt, enkä niitä edes koittanut etsiäkkään, sillä kirja vain yksinkertaisesti vei mukanaan. Pidän kirjan erilaisuudesta, sillä se erottuu edukseen muista samankaltaisista kirjoista. Tai oikeastaan, en ole edes huomannut toista tämänkaltaista kirjaa, mutta silti tämän kirjan sisältö on mielestäni juuri sellaista, mitä kirjan pitää olla. Juonenkäänteet, hahmot, juoni yleensäkin, paikat, tapahtumat.. Ne kuvastavat uskomuksia, mutta antavat lukijalle mahdollisuuden päästä mukaan ainutlaatuiseen seikkailuun. Voisin suositella tätä kaikille, mutta jos pitäisi tietty ryhmä löytää, niin sitten varmaan fantasiasta, kansantaruista, sekä seikkailuista kiinnostuneet nuoret voisivat tästä pitää. Uskon kyllä, että ehkä hieman vanhempikin ihminen saattaisi tykätä, sillä tällä ei ole niin tarkkaa ikäluokitusta, kuin joillain toisilla kirjoilla. Riimut oli kyllä sellainen lukukokemus, joka antaa voimaa etsiä lisää kirjoja luettavaksi, ja ylipäätänsä jatkaa lukemista. Tällaiset lukukokemukset saattavat olla harvinaisia, mutta toivon, että jokaiselle ihmiselle sattuisi edes yksi tällainen kokemus kohdalle, josta tulisi hänelle tärkeä, niinkuin Riimuista tuli minulle.

Aluksi ajattelin, että onpas tämä jotenkin lapsellinen ja ei-joanneharrismainen kirja. Sen teksti on kuitenkin niin sujuvaa ja mukaansatempaavaa, että en voinut jättää sitä alkuun päästyäni. Harrisin tyylikin tuli loppua kohden selvästi näkyviin. Juoni on melko selkeä peruspiirteiltään, mutta yksittäiset tapahtumat jäävät esim. lopussa epäselviksi vaikka niitä kertaisikin. Henkilöitä on tosiaan runsaasti, mutta alun esittelytekstit ja huolellinen syventyminen kirjaan pitää lukijan mukana mukavasti. Jostain syystä päähenkilö Maddy jää paikoitellen pahasti syrjään, ja hänen taustoistaan voisi kertoa enemmän. Olen lukenut Harrisilta aiemmin kirjan Herrasmiehiä ja huijareita, jonka innoittamana luin Riimutkin. Jo nyt erotan hänen humoristisen ja juoniltaan kiintoisan kirjoitustyylinsä. Riimut on hyvä nuortenkirja, vain "pehmitetyt" tapahtumat ja henkilöiden hupsut nimet erottavat sen aikuistenkirjoista. Se ei ole kirjailijan aikuisille suunnattuista kirjoista tasoltaan huonompi.

Kirja on idealtaan ja juoneltaan hyvä, mutta toteutus olisi voinut olla parempi. Kirja alkaa ns. kesken tapahtumien, jonka jälkeen vasta aletaan selittämään Maddyn menneisyyttä yms. Pidin kuitenkin paljon siitä, että siinä on sekoitettu faktaa ja fiktiota keskenään. Kirja on osittain melko ennalta-arvattava ja ajoittain se on jopa pitkästyttävä hitaiden tapahtumien vuoksi. Kirjassa on myös jonkin verran toistoa. Ensimmäinen asia, joka minua kirjassa jäi häiritsemään, olivat suomennetut nimet. Onneksi näitä ei kuitenkaan kirjassa kovin montaa ollut. Henkilöhahmot olivat suurimmaksi osaksi hyviä, eivät jääneet pinnallisiksi ja heidän tekemisiinsä pääsi hyvin eläytymään. Erityisesti pidin Lokin hahmosta. Loppuvaiheessa jumalia alkoi tulla hieman liikaa, joten niiden kanssa meni helposti sekaisin. Kirjan kirjoitustavasta näkee selkeästi, että se on suunnattu lapsille. Itseäni häiritsee suunnattomasti, jos kirjan alkuun on laitettu henkilöiden selitykset. Kirjan tulisi olla niin selkeästi kirjoitettu, että henkilöt saa selville pelkästä tekstistä. Kirjassa oli muutenkin runsaasti erisnimiä (mm. Järjestys, Kaaos), joiden merkityksestä pääsin selville vasta kirjan loppuvaiheilla. Voisin kuitenkin suositella kirjaa henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita vanhoista, pohjalaisista jumalista ja jotka eivät takerru kirjan pieniin puutteisiin ja virheisiin.