Lumottu

Alkuun teos lähti mielestäni todella hidastempoisesti liikkeelle mutta noin puolesta välistä eteenpäin vauhti kasvoi niin paljon että koin sen loppuvan inhottavasti kesken. Odotan malttamattomasti trilogian muiden osien käsiin saamista.

Pidin Lumotusta kovasti. Rakastuin hahmoihin ja ihastuttavaan kirjoitustyyliin. Jokainen yksityiskohta oli täydellisyyttä. Sainkin siskoltani kirjan joululahjaksi, mistä olen hyvin onnellinen. Suosittelen sitä hyvällä omallatunnolla jokaiselle fantasiasta pitävälle. Miinusta kuitenkin tosiaan ehdottomasti tulee suomennoksesta. Kirjassa oli todella paljon hyvin yksinkertaisiakin kirjoistuvirheitä. Olen henkilökohtaisesti pettynyt myös kirjan suomenkieliseen nimeen, joka on kovin tavanomainen alkuperäiseen verrattuna. Olen kuitenkin iloinen että päätin lukea Lumotun, ja siitä onkin tullut yksi lempikirjoistani.

Oli kyllä aika lumoava kirja! Luulin että päähenkilöt olisivat olleet ainakin vähän "nuorempia", mutta toisaalta se oli ihan kivaa vaihtelua koska yleensä kirjoja joita luen päähenkilöt on teini-ikäisiä. Diana oli tosi mielenkiintoinen ja kaikista fantasia olennoista oli kiva kuulla. Oli ihan kiva, että kirjassa oli kaikenlaista tietoa historiasta , mutta välillä ne kohdat olivat vähän tylsiä. Kaikinpuolin hyvä kirja. Seuraavat kirjat pitää varmaan lukea englanniksi, että selviää kuinka kielletty rakkaus etenee.

Pidin tästä paljon, jokaisesta historiallisesta yksityiskohdasta, lukemattomista viinintäytteisistä dialogeista, henkilöhahmojen monipuolisuudesta, kirjailijan upesta tavasta elävöittää hahmot ja heidän tarinansa. Pienet ranskalaiset yksityiskohdat ovat kiehotova lisä tarinankerrontaan. Demonit on kuvattu mielenkiintoisesti ja heistä ja heidän outouksistaan olisin mielelläni lukenut enemmän. Miinusta tulee loputtomista kirjoitusvirheistä ja siitä että kustanja päätti olla suomentamatta tämän jatko-osia.

tykkäsin tästä! vaikka olikin aikamoinen historian ja viinintäyteinen niin kuitenkin jotenkin erilainen. en pystynyt laskemaan kirjaa käsistä kun olin päässyt kunnolla alkuun! toivottavasti tämän All souls - trilogian kaksi muutakin osaa aiotaan suomentaa...

KIrja oli vauhdikas ja mukaansa tempaava. Kuten muutkin olivat maininneet kirjoitusvirheitä oli melkeisesti, mutta en kyllä voi samaistua noihin "raskaisiin historia" kohtiin. Missä niitä edes oli? No mutta kirja oli siis ihana ja haluaisin lukea jatko osat mahdollisimman nopeasti. Mietin vain että tuleeko niitä ollenkaan suomeksi?

Ihana kirja!! Kaikki asiat, joista tykkään lukea samassa kirjassa. Dianna oli ihana hahmo ja Matthew myös. Myös historian "faktojen" määrä kirjassa oli mukavaa suosittelen kaikkia ainakin vilkaisemaan kirjaa, jos yhtään kiinnostaa.

Pidin eritysesti kirjan monipuolisuudesta, kuinka yhdisteltiin romantiikkaa, historiaa, nykyaikaa, sekä fantasiaa täydellisesti yhteen pakettiin. Muita arvosteluja lukiessa huomasin useammassa mainittavan paino/käännös virheitä, vasta toisella lukukerralla huomasin kirjoitusvirheet. Ne eivät kuitenkaan häirinneet minua. Tarina itsessään oli hyvin mukaansatempaava sekä juoni mukavan tapahtumarikas. Hahmot olivat tarinaan sopivia sekä kiinnostavia seurata. Valitettavasti olen lukenut keskustelupalstoilta (en tiedä tiedon luotettavuudesta), ettei jatko-osia aiota suomentaa. Ensimmäinen osa ei ole kuulemma kerännyt riittävästi lukioita. Itse olen kovin harmissani tästä, ensimmäisen osan kahdesti lukeneena.

Kirja tempaisi minut mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lumoten eritoten maailmallaan ja miljööllään. Harknessin luoma yliluonnollinen maailma on jälleen yksi niistä melko "tavallisista" aineksista koottu kokonaisuus joihin välillä tuntee jo kyllästyvänsä, mutta jokin siinä silti viehätti. Ihmisten seassa elävät noidat, vampyyrit ja demonit oli saatu tuntumaan jotenkin raikkaalta kokonaisuudelta. Vampyyrit muistuttavat melko paljon Twilightin vastaavia jos jätetään kimallus pois, mutta esimerkiksi demonit olivat jotain aivan muuta kuin odotin. He ovat ihmisiä, jotka ovat tavallista älykkäämpiä ja astelevat kapealla hulluuden ja nerouden rajalla. (Unohtakaa siis Varjojen kaupunkien limanuljaskat.) Entä noidat sitten...ihania, juuri sellaisia, mistä pidän. Yliluonnollisia voimia on erilaisia ja niiden yhdistelmä on erilainen joka noidalla. On niin ennenäkyjä, taikajuomia, loitsuja kuin tuulen nostatuksiakin. Ja kun nuo kaikki yhdistää, kokonaisuudesta tulee jotenkin sykähdyttävä ja vangitseva. Myös historia on Lumotussa näkyvässä osassa. Diana on historian tutkija ja paitsi se, myös Matthewn menneisyys aikaansaa kiehtovia historiapätkiä. Deborah Harkness on itsekin historian professori ja sen huomaa tekstiä lukiessa. Teksti on asiantuntevaa ja faktat ainakin minun silmääni kaikki kohdillaan. Historiasta kertovat usein varsin pitkätkin kohdat saattavat osasta tuntua pitkästyttäviltä, mutta minä rakastin niitä. Historia on aina ollut lempiaineeni ja minusta oli ihanaa uppoutua kuulemaan pikkutietoja alkemiasta, Charles Darwinista ja temppeliherroista. Ja romanssihan tässäkin kirjassa on, kuten takakannestakin jo voi päätellä. Mutta vaikka kyseessä on vampyyriromanssi ja tähtiin kirjoitettu rakkaus, jotenkin minä silti symppasin Dianaa ja Matthewta. Kyseessä olivat kaksi aikuista ihmistä, eikä ensimmäiseksi poikaystäväkseen vampyyrin valinnut teinityttö ja hänen kimaltava poikaystävänsä. (Myönnetään, käytän aivan liikaa Twilight-vertauksia.) Kummallakin heistä on myös menneisyys, eikä Matthew ole istunut 1500 vuotta pimeässä kellarissa Dianaa odottaen. Ja vaikka romanssista leivotaan todellista ikuista rakkautta, sekään ei minua haitannut. Olen romanttinen sielu, mutta Lumottuun tällainen tähtiin kirjoitettu rakkaus tuntui todella istuvan ja sillä oli selvästikin myös joku juonellinen tarkoitus. Mutta muuten rakkaustarina on kyllä juuri niin kliseinen kuin osaa odottaakin. Kirjassa jäi kuitenkin ajoittain ärsyttämään kieli, mutten osaa sanoa johtuiko se suomennoksesta vai Harknessin alkuperäisestä tekstistä. Jotenkin se tuntui ajoittain kovin lapselliselta ja kohottelin kulmiani muutamalle pikkujutulle. Lisäksi suomennoksessa oli poikkeuksellisen paljon painovirheitä, mitkä ärsyttävät aina. Juoni oli kuitenkin todella nappaava ja ahmaisinkin Lumotun reilussa päivässä sivumäärästä huolimatta. Kuitenkin, koska kirja oli paksu ja asiaa paljon, se jäi ehkä hiukan tasapaksuksi. Asiaa tapahtui, tapahtui lisää ja siirryttin seuraavaan paikkaan ja tapahtumaan. Pidinkin ehkä eniten alkupuolesta, jolloin Diana ja Matthew tutustuivat toisiinsa ja miljöönä toimi ihana Oxford. (Oih, ne pitkät ajat jotka hengailtiin kirjastossa ja Dianan soutulenkit sumuisella joella!) Mutta vaikka Dianasta pidänkin, aloin välillä hiukan ärsyyntyä hänen unenlahjoihinsa. Jotenkin puolet kirjasta tuntui käsittelevän sitä, kuinka hän meni nukkumaan, heräsi aamulla ja haukotteli. Muutama kerta vähemmänkin olisi riittänyt. Lumotusta jäi päälimmäisenä mieleen tunnelma ja lumoavat pikku yksityiskohdat, sekä ihana maailma ja miljöö. Erityisesti Dianan perheen eläväinen talo sukuhaamuineen oli lumoava. Lisäksi myös sivuilla vilahtava suomalainen pahisnoita Satu Järvinen jaksoi hymyilyttää. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin pienetkin maininnat Suomesta ja suomalaisista käännöskirjallisuudessa saavat minut naurahtamaan. Mutta Lumotusta jäi todella hyvä maku suuhun ja loppu jäi sen verran jännittävään kohtaan, että seuraavatkin osat pitää lukea.

Hyvä tarina, jäin janoamaan lisää! Täällä aiemmin mainitut kirjotusvirheet häiritsi minuakin, pahasti! Niitä oli tosi paljon! Välillä pitkät alkemia- ja historiapätkät häiritsivät, kun teki mieli vaan ahmia sitä itse tarinaa, eikä olisi jaksanut tankata vaikeaselkoisia (ja ei niin kiinnostavia) osia.. Mutta haluan ehdottomasti lukea myös kakkososan, voi kun se tulisi pian!

Pidin kirjasta todella paljon. Historian kerronta oli mukaansatempaavaa ja rakkaustarina ihanan valloittava. En malta odottaa jatkoa, harmi vaan, että seuraava osaa joudutaan odottelemaan ilmeisesti pitkään...

Rakkaustarina oli itsessään oikein mainio, mutta kirjassa oli aivan liikaa historiaa ja siksi se olikin paikoittain liian raskasta luettavaa. Ilman näitä kirja olisi ollut neljän tähden arvoinen. :)

Kertomus ei yllätä, mutta kiinnostavat tiedonjyväset historiasta pitävät pienessä otteessa. Rakkaustarina on "harlequin" kamaa ja tarina itsessään ei ole uusi. Suuren miinuksen sai aivan liian monet kirjotusvirheet ja toivottavasti vain kömpelön kääntäjän takia hyvin ärsyttävä kielenkäyttö ja kerronta. Tuntuu kuin sitä ei olisi hiottu tarpeeksi ja korjailtu. Lukuisat pikku virheet kerääntyvät möykyksi ja alkoi harmittamaan niin että kiinostus kirjaan hiipui. Pakotin itseni lukemaan loppuun. Toisen osan luen kyllä, mutta toivon hartaasti sen olevan ainakin käännökseltään huomattavasti parempi! Ja ehkä, kirjailijakin tietää jo hioa luomustaan vielä himpun verran.

Huh, en edes tiedä mistä aloittaa. Tämä kirja on todellakin täynnä historiaa ja menneitä aikoja. Se tuntuu suorastaan tursuvan ulos kirjasta. Kirjoittaja tietää todella historiasta, alkemiasta ja jopa perinnöllisyystieteestä. Teksti on ns. raskasta luettavaa, koska siinä käsitellään paljon historiallisia asioita, ihmisiä ja paikkoja ja kevyemmän tekstin lukijoille se saattaa olla siksi erittäin pitkästyttävää luettavaa. Romantiikkakin tuntuu hukkuvan useaan otteeseen muun tarinan alle. Omaan lempilukemistooni ei todellakaan kuulu tämän kirjan kaltaiset tuotokset, mutta jotenkin kirjan tunnelma vangitsi ja lennätti aivan uuteen maailmaan, jossa on vanhoja linnoja, mahtavaa punaviiniä ja jännittäviä tapahtumia. Kirja ei sinänsä ole täynnä vauhdikkaita tapahtumia vaan ensimmäinen puolisko kirjasta keskittyy lähinnä Matthewn ja Dianan tutustumiseen ja tunteiden kehittymiseen. Puolen välin jälkeen pääsemmekin tutustumaan kunnolla Matthewn perheeseen ranskassa sekä Dianan noitaperheeseen amerikassa. Lisäksi Dianan "elävä" kotitalo oli aivan ihana lisä tarinaan. Tässä kirjassa noidat todellakin ovat noitia ja pystyvät käsittelemään myös luonnonvoimia. Pahiksiltakaan ei vältytä. Kirja jää todella ärsyttävään kohtaan ja jatko-osaa jää janoamaan kuola poskella vaikka kirja ei suosikkeihini lukeudukaan. Hauskana bonuksena muuten suomalaisnoita nimeltä Satu Järvinen, joka herätti huvitusta useaan otteeseen.