Sarjalle ihan omanarvoisensa lopetus. Artan, olet ihan paras, kun keksit, mitä tehdä tukalassa tilanteessa! Arvostellaanpa taas kirja kerrallaan: Lysets Fæstning (Valon linnoitus) oli kyllä kieltämättä vähän tylsä, ihan hyvä omalla tavallaan, mutta itse tykkään kyllä enemmän, kun tarina on kerrottu poikien näkökulmasta. Jotenkin, kun Sarina oli yksin ja Koto, Monto ja Artan jossain teillä tietymättömillä, ei oikein sytyttänyt. Den sidste kamp (Viimeinen taistelu) sitten olikin jo paljon parempi. Kuten jo sanottua, oli tosi mahtavaa, kun Artan, vaikka porukan nuorin onkin, otti yht'äkkiä ohjat omiin käsiinsä! Siinä vähän esimerkkiä meille vähän nuoremmille! Mitä olisin jäänyt kaipaamaan, olisi ollut vähän enemmän tietoa Mestari Gekon ja Rouva Luanan suhteesta, mutta jos Legenden om Gekko tulee suomeksi, saadaan siitä ehkä vastaus siihen. Voi ei, onko sarja tosiaan jo loppu? Lopetuksen perusteella jäin heti kaipaamaan lisää!

Suomenkieliset Taynikma-kirjathan koostuvat kahdesta alkuperäisestä tanskankielisestä kirjasta, arvostellaan siis kirja kerrallaan. Kirjan ensimmäinen osa, Henzels Fælde, tuotti pienoisen pettymyksen. Tanskankielisen kirjan kansikuvan perusteella (kansikuvat löytyvät osoitteesta www.taynikma.dk) olisin odottanut jännittävämpää tarinaa ja sitä, että Kotoa olisi kuultu vähän enemmän, mutta plussaa oli se, että Monton isästä saatiin selville hieman enemmän, kuin sarjan toisessa osassa. Kirjan toinen osa, Skyggeskoven, puolestaan ylitti odotukset. Ainoa, mitä tästä olisin jäänyt kaipaamaan, olisi ollut vähän enemmän kerrontaa siitä, kun Koto lapsena eksyi Varjometsään... Täytyy myöntää, sarja paranee osa osalta. Odotan innolla seuraavan osan ilmestymistä!