Midori

Aivan loistavaa kauhufantasiaa. Tämä teos jatko-osineen on ehdottomasti Stinen parhaita kirjoja. Kirjan juoni on jännittävä ja tarina kulki kitkatta. Stine kuvasi tapahtumia ja miljöötä mukavan tarkasti, niin ettei yksikään lukija varmasti putoa kärryiltä. Kirjan hahmoista oli tehty persoonallisia ja selvästi toisistaan erottuvia. Wellerin kaksosten tarinan kulisseissa vaaniva tragedia muutti tarinaa entistä herkullisemmaksi, varsinkin kun se näyttäytyy tarinassa aika ajoin. Stine on kutonut kiehtovan kauhun verkon johon sotkeutuu mielellään. Vampyyrisiskokset on mieleenpainuva ja kiehtova tarina, joka piinaa lukijaa aivan viimeisille sivuille saakka.

Kiellettyä rakkautta, verikostoja, salajuonia ja taisteluja, mitä muuta tälläiseltä kirjalta voi kaivata. Satakielilattia on täydellinen sekoitus seikkailua, jännitystä, kasvutarinaa ja vanhanajan Japania maustettuna mystiikalla. Kirjailija on onnistunut kuvailemaan upeasti keskiajan Japania
ja elämää sen eri säädyissä ja kuljettamalla päähenkilöitä milloin minnekkin. Päähenkilöt Takeo
ja Kaede ovat persoonallisia ja herkkiä ja heidän minäkerrontansa toimii tarinassa ihanasti. Tarina
ja juoni olivat todella hyviä, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistä ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian, seikkailun, Japanin ja vanhaan aikaan sijoittuvien tarinoiden ystäville.

Ja niin jatkuu siis nuoren Mattin karmiva matka kohti kohtaloaan. Tarina jatkuu yhtä synkissä tunnelmissa, missä edellinen loppui ja synkkenee vielä loppua kohti. Petosta peoksen perään ja yllätyksiä siellä täällä, mikään ei olekaan aivan miltä näyttää, kun Matt matkaa Peruun etsimään porttia nro 2. Tartuin tähän kirjaan ja sen edeltäjään, koska olin tustunut kirjailijaan aiemmin dekkarien parissa ja mielestäni Horowitzin olisikin kannattanut jäädä dekkareita kirjoittamaan. Kirjasta voi sanoa sen olleen ihan ok ja käyvän vaikka sadepäivän lukemiseksi.

Sieltähän se vihdoin tuli;jatko-osa nokkela sanaisen luurankoetsivän seikkailuille. Tämä teos ei tosin yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka meno on aivan yhtä kovaa kuin edellisessä kirjassa ja sanailu ei jätä ketä kylmäksi. Stephanie on selvästi ajan kuluessa kehittynyt entistä ärsyttävämmäksi ja loistaa roolissaan esittäessään neiti-täydellisesti-tosielämään-kyllästynyttä. Kirjassa oli myös muutama asia, jotka kirjailija olisi minun puolestani voinut jättää pois mm. Kaiku-Gordon on niin epäoleellinen hahmo, että ei siitä lukiessaan voi muuta kuin puistella päätään. Kirja oli kuitenkin todella hyvä ja suosittelen sitä kaikille sarjaa ennenkin lukeneille.

Noniin ihmiset nyt svengataan. Melanien kolmastoista syntypäivä ei pääty hyvin, mutta se johtaa hänen elämänsä seikkailuun tai pitäisi kai sanoa kuoleman jälkeisen elämän seikkailuun, johon kuuluu niin biletystä ja varjelua, ystäviä ja vihollisia. Kirja tarinoineen ja juonineen on loistava ja pistää käsitykset taivaasta ja helvetistä uuteen ennennäkemättömään uskoon. Kirjan parissa viihtyvät varmasti niin fantasian ystävät kuin teini draamasta pitävät. Vauhdikas teinienkeli ei jätä lukijoitaan kylmäksi.

Oudon mielenkiintoinen tarina, jonka päähenkilö on yllätys, yllätys epävarma ja kiusattu. Päähenkilön polku sattumalta yhtyy kolmen mitä eriskummallisimman pullonhengen kanssa. Nyt ei puhutakkaan taikalamppujen, vaan palautuspullojen hengistä. Kirja tarinoineen ja juonineen oli varsin kohtalainen, joskin hieman sekava vai pitäisikö sanoa sekopäinen. Tämä opus kelvannee fantasian ystäville sadepäivälukemiseksi, kun muuta ei löydy.

Tartuin tähän kirjaan alunperin kaverin sitä suositeltua, enkä joutunut pettymään. Kirjan päähenkilöt ovat kuitenkin tällä kertaa ihmisten eläimet, mikä toimii hyvin. Tarina on kiehtova ja jännittävä, vaikkakin tuttu perusluonteeltaan. Se kirjassa paljoa tahtia haittaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille hyvien fantasiatarinoiden faneille ja miksei eläin ystävillekkin.

Rikollisuuden huipulla paistatteleva lapsinero kohtaa tuhansia vuosia piileskelleen keijukansan. Tässä kirjassa pannaan päähenkilöiden nokkeluus ja lukijoiden nauruhermot koetukselle. Artemisin piinkova kuori, älykkyys ja kylmä iva ovat hykerryttäviä yksityiskohtia ja täyden vastuksen niille tarjoaa tuittupää keijukomisario äkkipikaisineen pomoineen ja vainoharhaisineen teknikkoineen. Ovatko keijut todella sitä mitä tarinamme kertovat? Nuoren rikollisneron matkassa viihtyy loppuun asti.

Tämä parodiaa leikkivä fantasiakirja on kaikkien seikkailutarinoiden vastakohta, joka kääntää kliseet päälaelleen. Kirjan idea on mielenkiintoinen, mutta ei jaksa kiinnostaa kauaa. Paikoittain haukottelee tai pyörittelee silmiään kirjan päättömyydelle. Toisinaan sitä voi tosin naurahtaa tarinan henkilöiden sähellykselle, jota kirjassa onkin runsaasti.

Hienosti punottu kertomus sijoittuu synkän kiehtovaan fantasiamaailmaan. Kirja on dekkaritarina fantasian mausteilla. Kertomuksen juoni on jännittävä, mielenkiintoinen ja selkeä. Tarinan hahmot ovat erikoisia omineen synkähköineen historioineen, jotka herättävät kenentahansa fantasianystävän mielenkiinnon. Kirja pitää lukijaa kynsissään loppusivuilleen saakka. Kirjassa on kuitenkin vielä erikoinen roolipelimäinen tunnelma, mutta se ei paljon tahtia tai laatua haittaa.

Kirja alkaa kiehtoa heti, kun on lukenut takakannen, joka lupailee paljon, eikä petä niitä lupauksia. Jokaisen kirjoja rakastavan ihmisen on varmasti helppo lukea tämä teos, joka viehättää loppuun saakka. Tarinassa on joatin mitä en ole löytänyt muista aiemmin lukemistani kirjoista. Siinä kerrotaan jokaisen lukutoukan suurimmasta unelmasta ja pahimmasta painajaisesta. Ainoa asia, joka saattoi hieman ärsyttää oli se, että päähenkilöstä oli tehty hieman liian täydellinen tyllerö. Suosittelen lämpimästi jokaiselle fantasian ystävälle.

Rakastuin tähän kirjaan ensi lukemalta. Se vei mukanaan. Kliseitä toki kirjasta saattaa löytyä, mutta se ei tahtia tai juonta haittaa. Kirja oli mielenkiintoinen ja teemana pyörivä seitsemän kuoleman syntiä toimi hyvin. Kirjaan oli hauskasti sujauteltu lisukkeena tietoa Tonavan varrelta löytyvistä kaupungeista ja hirviötaruista.