Kylmä tähti

Loistavaa jatkoa edelliselle. Jotenkin opin Horowitzin kirjoista paljon kaikennäkösitä. Alex Rider -sarjassa päähenkilö seikkailee huume- ja elinkauppiaiden perässä. Aika sivistävää nuortenkirjallisuutta siis.

Mahtava jatko-osa, en oo näin hyvää törmänny pitkään aikaan... Siitä on aikaa ku oon lukenu tän sarjan, mutta tää on MAHTAVA. Horowitz on nero! Ei tässä muuta, mutta lukekaa ihmeessä!

Mielestäni sarjan ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Kirja oli paikoitellen jopa tylsä, olisin odottanut edellisen kirjan kauhun jatkuvan myös tässä. Kirja alkoi hyvin, mutta sitten se lässähti puolivälin tienoilla. Pidin silti erityisesti inkojen kulttuurin ja tapojen kuvailemisesta, kirjailija oli selkeästi nähnyt vaivaa faktojen tarkistamisessa. Kirjan henkilöt olivat edellisen kirjan tapaan mielenkiintoisia, mutta osa jäi hieman pinnallisiksi. Olisin toivonut Richardia lisää kirjaan, sillä mielestäni hänen persoonallisuutensa on kirjan paras. Kirjan alussa pidin Gwendan roolista, se toi kirjaan edellisen osan kauhua, vaikka tädin persoonallisuus ei loppujen lopuksi kovin paljoa ollut muuttunut. Kirjan loppuun olisi voitu panostaa huomattavasti enemmän. Vaikka se oli jätetty avoimeksi sarjan seuraavia osia varten, niin itseäni ainakin jäi vaivaamaan muun muassa se, miksi Vanhat heikkenivät, vaikka Matt ei mitään tehnytkään. Myös loppukeskustelu loppui tavallaan kesken, eikä Nexusestakaan juurikaan puhuttu tapahtumien varsinaisen lopun jälkeen. Kirja on kuitenkin ihan luettava, vaikka ensimmäisen osan kauhua on turha tältä kirjalta odottaa.

Ja niin jatkuu siis nuoren Mattin karmiva matka kohti kohtaloaan. Tarina jatkuu yhtä synkissä tunnelmissa, missä edellinen loppui ja synkkenee vielä loppua kohti. Petosta peoksen perään ja yllätyksiä siellä täällä, mikään ei olekaan aivan miltä näyttää, kun Matt matkaa Peruun etsimään porttia nro 2. Tartuin tähän kirjaan ja sen edeltäjään, koska olin tustunut kirjailijaan aiemmin dekkarien parissa ja mielestäni Horowitzin olisikin kannattanut jäädä dekkareita kirjoittamaan. Kirjasta voi sanoa sen olleen ihan ok ja käyvän vaikka sadepäivän lukemiseksi.

Korpinportin jälkeen olinkin jo odottanut tämän jatko-osan tulemista, ja upeasti toinen kirja jatkaakin tarinaa. Tarina onnistui huijaamaan minua muutaman kerran. Ennalta arvattavuus oli vähissä (hieno homma!) ja jännitystä riitti. Lahjontaa, petosta ja salaperäisyyttä oli hykerryttävän paljon. Kylmä tähti ei ollut niin karmiva kuin Korpinportti, mutta Peruun sellainen ei olisikaan sopinut yhtä hyvin kuin jännä pakoilu. Pidin siitä, että mielestäni minun oli helpompi ymmärtää tämän kirjan kulkua kuin Korpinporttia. Itselläni on eniten vaikeuksia kuvitella miljöötä, mutta kirjailija tekee sen näissä kirjoissa paljon helpommaksi. Se auttoi minua pysymään tunnelmassa loppuun saakka.

Kylmä tähti on loistava jatko-osa Korpinportin tarinaan. Kliseet ja ennalta-arvattavuus on vältetty huolelliseti, tarina suorastaan repii mukaansa ensisanoista alkaen. Kirja on melkein turhankin sujuva. Fontti on isoa ja nopeasti luettavaa, jännittävä juoni houkuttelee lukemaan koko kirjan siltä istumalta. Kirja on paikoittain hauska, ja sisältää nuorille suunnatussa näkökulmassa viitteitä köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen - aivopesua kenties. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja jo heidän takiaan sarja on luettava päätökseen. Myös miljööt kuulostavat hienoilta ja taidolla valituilta. Sanat ovat elävän tuntuisia, vaikka lauseet ovat yksinkertaisia ja ytimekkäitä. Kirjailija on onnistunut luomaan elävän ympäristön, joka tuo Mattin elämän hetkeksi arkeesi. Kirja tuntuu silti ripauksen liian sujuvalta - erinomaisella kirjalla kun on usein rosoinen tarttumapinta. Tässä tätä tarttumapintaa oli ikään kuin hiottu lempeämpään muotoon. Loppujen lopuksi on kyse aikuiseksi kasvamisesta ongelmien kautta. Kiehtova ja hengästyttävä kertomus, jonka jatkoa ei malttaisi odottaa.