Satakielilattia
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Sidottu, kansipaperi.
Elegantti fantasiaseikkailu, klassinen pojan kasvukertomus, humalluttava rakkaustarina. Miljöönä klaanien, rituaalien ja itämaisen estetiikan muinainen Japani.
Verenhimoinen Tohain klaani pitää Kolmea valtakuntaa kauhun vallassa.
Kun orpopoika Takeo palaa retkiltään syrjäiseen kotikyläänsä, ovat pahan joukot ehtineet jo sinnekin: kylästä on jäljellä vain savuavat rauniot.
Kuin sattuman oikusta paikalle osuu Otorin klaanin ylimys, joka ottaa pojan suojiinsa ja alkaa opettaa hänelle taistelutekniikoita ja maalaustaidetta.
Takeo hämmästyy löytäessään itsestään odottamattomia voimia ja ymmärtää vihdoin olevansa ainoa, joka voi pelastaa valtakunnan.
Mutta sen tehdäkseen hänen on unohdettava rakkautensa nuoreen Kaedeen – ja ylitettävä sotalordia suojaava satakielilattia, jota pitkin ei kissakaan voi äänettä kulkea.
Englantilaissyntyinen Lian Hearn on opiskellut japanin kieltä Oxfordissa ja viettänyt runsaasti aikaa Japanissa. Nykyään hän asuu Australiassa.
Otorin klaanin tarinoiden fantasiamaailmaa varten hän on perehtynyt rakkaudella 1300-luvun samuraiden Japaniin, ajan tapoihin, rituaaleihin, taiteeseen, luontoon ja puutarhanhoitoon.
Tuloksena on mahtavan eeppinen seikkailu- ja rakkaustarina, joka ottaa lukijansa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kolmiosainen sarja on myyty yli kahteenkymmeneen maahan. Sarjan elokuvaoikeudet on ostanut Universal Pictures.
”Otorin klaanin tarinoissa on kaikki ainekset seuraavaksi suureksi fantasiailmiöksi – niin kirjana kuin elokuvana.” – Book Magazine
”Myyttinen, keskiaikainen Japani ei ole koskaan näyttäytynyt yhtä houkuttelevana.” – Kirkus Reviews
Lian Hearn
Lian Hearnin oikea nimi on Gillian Rubinstein. Hän on syntynyt Englannissa vuonna 1942 ja vietti lapsuutensa Englannissa ja Nigeriassa. Australiaan Rubinstein muutti vuonna 1973. Hänellä on kolme lasta.
Vaikka Rubinstein on julkaissut lastenkirjoja omalla nimellään, perustelee hän Otori-kirjojen julkaisua nimimerkillä halullaan saada huomio keskittymään tarinaan, ei niiden kirjoittajaan. Lian-nimi tuli Rubinsteinin etunimestä. ’Hearn’ tarkoittaa haikaraa, Otorin klaanin tunnuseläintä ja viittaa kuuluisaan japanilaisten fantasiatarinoiden uudelleenkertojaan, Lafcadio Hearniin.
Otorin klaanin tarinan (2002–2004) maailmaa varten Lian Hearn perehtyi 1300-luvun samuraiden Japaniin, ajan tapoihin, rituaaleihin, taiteeseen, luontoon ja puutarhanhoitoon. Hän valitsi kirjansa tyylilajiksi fantasian, koska ei halunnut rajoittaa tarinaansa puhtaasti historiallisiin seikkoihin. Sarjaa on myyty yli neljä miljoonaa nidettä.
Otorin klaanin tarina
Sarjan laajennusosia The Harsh Cry of the Heron (2006) ja Heaven's Net Is Wide (2007) ei suomennettu.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Hearnin trilogia vaikutti ensivilkaisulta erilaiselta, eksoottiselta spefiltä ja osien tenhoavat nimet houkuttivat minut lopulta tarttumaan Satakielilattiaan. Runollisen sijasta teos osoittautui kuitenkin melko köykäiseksi viihdekirjallisuudeksi, joka tuntuu etsivän yleisöä joka suunnalta, vaan ei löydä. On ilmeistä, että Hearn on tehnyt taustatyönsä ja teoksessa on paikoin pikkutarkkojakin kulttuurihistoriallisia viittauksia, joita ei kummemmin selitellä, vaan hyvä ymmärtäminen edellyttää jonkin verran perehtyneisyyttä 1600-1700-luvun Japaniin. Samoin kirjan seksuaaliset ja väkivaltaiset sävyt viittilöivät luokseen aikuista yleisöä. Mutta varoitus: kirja on kerrontateknillisesti melko epäkypsä, lähtien vaikkapa teini-ikäisistä päähenkilöistä ja näiden tylsästä, suorasukaisesta psykologiasta. Paino on ehdottomasti pikemminkin juonessa, joka onkin kudottu suhteellisen näppärästi, kuin tunteissa ja tunnelmissa, joiden kuvaamista leimaa suoranainen kömpelyys. Japanilaisen estetiikan hienopiirteisyydestä Hearnin taidot jäävät kauas. Myös pekulatiivisen fiktion osuus on ohuenlainen, mutta onneksi sarjalla on ensimmäisen osan jälkeen vielä mahdollisuus syvetä. Tämä nopeatempoinen, ninjailulla ja romanssilla höystetty seikkailukertomus vedonnee siis lähinnä yläasteikäisiin, jotka odottavat japanilaisuutta pikemminkin sisällöltä kuin tyyliltä ja ovat valmiita kaivelemaan taustatietoja esimerkiksi Japanin kristittyjen vainoista.
Kiellettyä rakkautta, verikostoja, salajuonia ja taisteluja, mitä muuta tälläiseltä kirjalta voi kaivata. Satakielilattia on täydellinen sekoitus seikkailua, jännitystä, kasvutarinaa ja vanhanajan Japania maustettuna mystiikalla. Kirjailija on onnistunut kuvailemaan upeasti keskiajan Japania ja elämää sen eri säädyissä ja kuljettamalla päähenkilöitä milloin minnekkin. Päähenkilöt Takeo ja Kaede ovat persoonallisia ja herkkiä ja heidän minäkerrontansa toimii tarinassa ihanasti. Tarina ja juoni olivat todella hyviä, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistä ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian, seikkailun, Japanin ja vanhaan aikaan sijoittuvien tarinoiden ystäville.