Jackalbury

Leijuva linna oli pettymys. Odotin sen olevan yhtä hyvä kuin Liikkuva linna, mutta sain niellä karvaan pettymyksen.
Abdulla oli varsin valju ja pahvimainen, hän ei ollut niin räiskyvä kuin Sophie tai Calcifer Liikkuvassa linnassa. Kirjassa lisäksi pyöriteltiin paljon Liikkuvasta linnasta tuttuja asioita ja itse en pitänyt siitä että koko Ingaryn maailmaa hallitsee jokin enkelin ja dzinnin välimuoto. Sophie oli taattu itsensä ja myös Howl ja Calcifer olivat yhtä hauskoja. Kirja myös hauskasti leikki muutamilla prinsessa kliseillä ja muillakin asioilla. Mutta silti kirja oli huonompi kuin Liikkuva linna, loppu oli liiankin onnellinen.
Suosittelen kirjaa sille joka etsii ihan hauskaa ja keskivertoa luettavaa.
Arvosana: 8-.

Miekkamyrsky jatkaa siitä mihin Kuninkaiden koitos jäi, osittain päällekkäin edellisen kirjan kanssa.
Tarinan taso on samaa euforista tasoa kuin aiemmissakin osissa. Martin ei petä lukijoitaan ja kasvattaa jo entisestään mestarin titteliään. Tarinassa esiintyvät hahmot syvenevät juonen myötä ja heistä tulee esiin erilaisia puolia. Daenerys varsinkin alkaa kiinnostaa yhä enemmän ja myös Jon ottaa suurempia osia tarinasta. Samwell Tarlyyn minä mielluin ja hän on yksi kirjan hauskimpia hahmoja.
Kirjassa myös Aryan toivoton matkaa saa yhä traagisempia sävyjä. Mutta kaikkein eniten minua kiinnosti Ylhäinen Sydän ja sen asukki.
Suosittelen kirjaa kaikille aiemmat osat, Valtaistuinpelin ja Kuninkaiden koitoksen lukeneille.
Arvosana: 10+.

Kuninkaiden koitos jatkaa samaa hienoa ja mukaansa tempaavaa tarinaa joka alkoi Valtaistuinpelistä.
Juoni kasvaa kuin puu ja samalla syvenee paljonkin. Lisää verisyyttä tulee mukaan ja samalla kirja esittää ihmisten raadollisia puolia. Kirjan keskiaikainen maailma todella reaalintuntuinen, kirjassa vallitsee vahvemman oikeus ja valta.
Kuninkaiden koitos jatkaa tarinan esittämistä monesta näkökulmasta ja kirjassa lukija vajoaa yhä syvemmälle Seitsemän kuningaskunnan maailmaan ja Martinin kutomiin verkkoihin jotka nykivät ja vievät lukijaa mukanaan. Martin osoittaa osaavansa kirjoittaa hienoa ja katharsikseen vievää tarinaa kirja kirjalta.
Suosittelen kirjaa kaikille Valtaistuinpelin lukeneille.
Arvosana: 10+.

Valtaistuinpeli aloittaa yhden tämän ajan loistavammista fantasiasarjoista. Kirja tempaa heti mukaansa juoneen joka alkaa syventyä ja laajeta heti alusta alkaen. Hovin juonittelut ja valtataistelut feodaalista Eurooppaa muistuttavalla mantereella vievät mukanaan. Hahmoja on paljon ja myös kertojia on useita. Tämän ansiosta tarina on monimutkainen ja tapahtumat esitetään monesta eri kulmasta. Kirjassa ei selkeästi hyviä tai pahoja ihmisiä, on vain itsekkäitä, vähemmän itsekkäitä ja hulluja.
Kirja on loistava ja Martin osoittaa kykynsä kietoa lukija verkkoonsa ja yllättävillä käänteillään, jotka jopa järkyttävät lukijaa, hän pitää jännityksen yllä.
Suosittelen kirjaa kaikille jotka etsivät loistavaa, jännittävää ja hienoa lukukokemusta joka vetää vertoja Robin Hobbille, kenties jopa kilpailee hänen kanssaan.
Arvosana: 10+.

Miekkamyrsky jatkaa Tulen ja Jään Laulua yhtä loistavana ja mestarillisena kuin aikaisemmat osat.
Miekkamyrsky on loistava ja tuo esiin uusia henkilöhahmoja samalla kun muutama kuolee, yhtä yllättävästi kuin Martinilla on tapana. Daenerys kasvaa kirjassa yhä enemmän kuningattareksi samalla kun Westeros ajelehtii sodan jälkeisissä kurjuuden ajoissa. Juoni syvenee ja laajenee, varsinkin pohjoisen osalta. Kirja tuo uusia näkökulmia esiin ja selvittää muutamia salaisuuksia ja luo lisää.
Hahmoista Tyrion muuttuu entistä miellyttävämmksi, kun taas Aryan hahmo kasvaa ja syvenee. Sansa tosin on yhä yhtä naiivi ja reppana mutta osoittaa merkkejä kehittymisestä vahvemmaksi ja varmemmaksi.
Kirja on hyvä ja loistava, vaikka siinä on henkilöitä kuin venäläisessä romaanissa konsanaan.
Suosittelen kirjaa kaikille alkuosat lukeneille, muuten juonesta ei ehkä saa kiinni.
Arvosana: 10+.

Galaksin kansalainen on pannukakku, se on minun mielipiteeni. Kirja alkoi hyvin ja Sargonessa tapahtuvat osuudet ja samoin kauppa-aluksessa tapahtuvat osat olivat aika hyviä. Tosin suomalaisena huomasin Heinleinin karmeat väärinkäsitykset ja miten hänen käsityksensä suomenkielisistä nimistä muistutti jotakin norjan ja ruotsin sukukieltä, kun tosiasiassa suomi ei ole sukua millekään indoeurooppalaiselle kielelle, mikä osoittaa kirjailijan perehtyneen varsin vähän kirja taustoihin. Kirjan alku oli hyvä mutta kauppa-aluksen jälkeen se lösähti kasaan ja oli pitkäpiimäisen tylsistyttävää. Kuvaus Maasta ja suur yrityksen johtamisesta ja muista sotkuista olivat tylsistyttäviä ja kirja oli hamaan loppuun asti tylsistyttävä.
Suosittelen kirjaa niille joita kiinnostaa suomalaisuus ulkomaisessa kirjallisuudessa.
Arvosana: 6-.

Kuunsulka on yhtä loistava kuin edeltäjänsä Unienvaihtaja. Kirja ei vetoa jännityksellä tai seikkailulla. Sen sijaan maaginen, unenomainen tunnelma ja taiteellisuus kietovat sisäänsä. Myös syksyisen Helsingin kuvailu oli hienoa. Kuunsulassa on hieno kuvailu Luonnontieteellisesti museosta minkä ansiosta aion mennä joskus paikan päälle katsomaan museota. Kun Unienvaihtajassa liikuttiin taiteilijoiden ja kesäinen saariston miljöössä, liikutaan Kuunsulassa sirkuksen, myyttien ja syksyisen Helsingin miljöössä. Kirjassa kulkee myös osana tarinaa Myrskyn perhe-elämä nyt kun hänen äitinsä on palannut taas Suomeen ja Helsinkiin.
Kirja on hieno ja syksyinen teos, myös taiteellinen ja maaginen ja sen käyttämä kuvaileva kieli on hienoa.
Suosittelen kirjaa kaikille erikoista lukukokemusta etsiville.
Arvosana: 8+.

Mystinen tehtävä oli yllättäen parempi kuin edeltäjänsä trilogiassa. Mystisessä tehtävässä juoni kulkee hyvin eteenpäin syveten ja kärjistyen. Samalla aikaisemman osan salaisuuksia selvitellään ja lukija pystyy päättelemään joitakin asioita. Kolme eri kertojaa olivat mielenkiintoisia, varsinkin he kuvasivat kukin omaa maailmaansa. Kirja oli edellisiä osia synkempi ja sisälsi enemmän yllätyksiä. Kirja on hyvä ja pitää mukanaan loppuun asti ja on välistä aika jännittävä. Pronssikronikat muuttuvat paremmiksi ja kiinnostavammiksi tässä toisessa osassaan. Kirjassa on myös syvällisiä filosofisia teemoja, kuten kuolema, johtajuus ja teologisia ongelmia.
Hyvä kirja ja jännittävää luettavaa eikä petä lukijaansa.
Suosittelen kirjaa kaikille Mystisen soturin lukeneille, sillä sen luettuaan tajuaa paremmin tarinan alkuasetelmaa.
Arvosana: 8.

Univieraiden kivi oli pettymys. Bellandran kristallin seuraajana odotin siltä vähintään samanlaista tasoa, mutta valitettavasti Hanleyn taso romahti alaspäin tässä kirjassa. Kirjan alku oli hyvä, tosin kovin kliseinen ja tuttuja asioita pyöriteltiin. Kirjan loppukaan ei noussut siitä notkosta johon se ensimmäiseltä luvulta lähtien vajosi. Kirjassa ei juuri ollut mitään mielenkiintoista ja kyllästyin kirjaan puolivälissä mutta kahlasin sen silti lävitse. Sliivia muistutti paljonkin jonkinlaista feodaalisen Japani/Kiinan ja Rooman keisarikunnan yhdistelmää. Parantajien linna oli kliseinen sisäoppilaitos jonka koko henkilökunta oli aika tyhmää tai enemmän tai vähemmän dementoitunutta. Kirjan loppu lörähti täysin kun Univieraat saivat kyvyn teleportata itseään. Lordi Morlen jäi kliseiseksi hahmoksi ja muutenkin kirjassa pyöri kamalasti kliseitä.
Suosittelen kirjaa jos muuta hyvää luettavaa ei löydy. Ja kannattaa lukea Bellandran kristalli ennen tätä niin huomaa tason notkahduksen.
Arvosana: 5.

Unienvaihtaja ei ole huima ja jännittävä seikkailukirja vaikka siinä jännitystä onkin. Enemmän kirja lumoaa ja kietoo kesäiseen syliinsä maagisella kuvailullaan ja leppeydellään, kirja on kuin tuuli joka kannattalee vienosti lukijaa vieden häntä mukanaan. Kirjan henkilöt olivat kaikki monitahoisia ja monipuolisia henkilöitä joilla on myös sisäinen elämänsä. Tosin muutama näyttelyvieras oli hieman kliseinen mutta niin kuuluukin olla. Kirja oli hienon positiivinen, se loi lukijalleen aurinkoisen mielen, sillä kirjassa kaikki ongelmat ratkeavat ja loppu on onnellinen. Eniten teos innosti taiteellisuudellaaan, sillä miten se maalasi näyttämön kirkkain ja hehkuvin kesäisen Suomen värein. Kirja on hieno ja taiteellinen ja suosittelen sitä kaikille jotka haluavat lukea erikoisen kirjan.
Arvosana: 8+.

Vuorovetten vartija oli minusta hiukan huonompi kuin Meren kansa. Vaikka kyllä tulva ja Ingon sekoaminen olivat kiinnostavia, kirjassa oli aika vähemmän omaperäisyyksiä kuin Meren kansassa ja kliseitäkin pisti silmään. Tosin Carnen mummo oli kiinnostava hahmo ja hänestä soisin kerrottavan jatkossa lisää.
Mutta kirja on hyvä ja pitää mukanaan ihan hyvin ja loppu on hyvä jännittävine tapahtumineen. Tosin suhtauduin sangen karsaasti Vuorovetten solmuun ja sen olemassa oloon, sillä muu magia kirjassa on kätkettyä ja ei niin räikeää. Sapphyn ja Conorin isä Matthew Trewhellan vaikutti tässä osassa yhtä itsekeskeiseltä ja vastuuttomalta kuin ennenkin, mutta ne kuuluvat hänen ominaisuuksiinsa, ailahteleva mies joka ei aina ole niin käytännöllinen ja vakaa.
Faro oli ärsyttävä kuten ennenkin ja ihmettelin miten Sapphire sietää häntä.
Mutta kirja on luettava ja mukiin menevä teos ja suosittelen kaikille jotka etsivät hyvää kirjaa.
Arvosana: 6-.

Magiaa meri tumma on pikemminkin seuraavan osan esinäytös kuin itsenäinen kirja. Kirjassa myös kierrätettiin aika paljon samoja teemoja kuin aikaisemmissakin kirjoissa. Lirun kasvavat noitavoimat ja Vesper toivat kirjaan lisää jännitystä ja mielenkiintoa, samoin uusi lastenhoitaja/kokki. Stan oli naurattava hahmo mutta silti kirja jäi aiemmista osista jälkeen.
Suosittelen kirjaa aiemmat Strega-Borgiat lukeneille, muuten juonesta ei saa otetta.
Arvosana: 6.