Kit

Tästä kirjasta olisi voinut saada kiinnostavan. Tällaisenaan se oli mielestäni lähinnä ällöttävä, inhottava ja ahdistava. Hyvä asia on ehkä, että kirja onnistui herättämään minussa paljonkin tunteita, mutta koska ne kaikki olivat negatiivisia, se ei riitä nostamaan tätä silmissäni hyväksi lukukokemukseksi. En tiedä spoilaanko liikaa sanoessani, että en muista koko tarinassa tapahtuneen yhtään mitään hyvää.

Ehkä joku ihmisen psykologiasta ääritilanteissa mielellään lukeva henkilö voi olla kiinnostunut kirjasta. Minulle se lähinnä jätti lähtemättömät traumat.

Minulle "Sadan vuoden yksinäisyydessä" unohtumattominta on kerrontatapa. Uskomaton soljuvuus, joka saa kuuden sukupolven vaiheista usein epäkronologisesti kertovan tarinan pysymään kasassa on koettava itse. Pidän yleisesti hyvin paljon maagisesta realismista kirjallisuudessa, ja tässä kirjassa se on huipussaan; omituisia fantasiaelementtejä pursuileva maailma tuntuu loputtoman realistiselta eikä yliluonnollisia yksityiskohtia muista edes ihmetellä.

Henkilöt ovat toinen SVY:n huomionarvoisita asioista. Vaikka muisti saattaa viidentoista, toisiltaan espanjankielisiä nimiä perivän päähahmon vaiheista lukiessa olla koetuksella, jokainen henkilö on oma tarkasti kehitelty ja syvä persoonansa.

Kirjan tarina on suuri, moniselitteinen ja otteessaan pitävä. Voin suositella sitä oikeastaan kenelle tahansa. Kirja on saanut kulttimaineensa syystä.

En usko tätä kirjaa olevan tarkoitettu elämää suuremmaksi, maailmoja järisyttäväksi lukukokemukseski, ja mielestäni se on hyvä sellaisena kuin on. Yksinkertainen tarina on alusta loppuun hymyilyttävä: päähenkilö on sympaattinen, tapahtumat ovat rauhallisen iloisia ja kilpikonnat kivoja. Kirja on varsin täydellinen esimerkiksi nopeasti luettavaksi laiskana kesäaamuna.

Ensivilkaisulla varsin hienolta näyttävä kirja osoittautui pettymykseksi. "Velhot Merlinistä Harry Potteriin" on selittävinään velhouden olemusta ja tarjoavinaan tietoa lajitelmasta kirjallisuuden ja myyttien tärkeimpiä velhoja. Mielestäni kirja on kuitenki vain varjo siitä mitä se voisi olla, yksinkertaistaessaan tapoja joilla taikuutta on käsitelty kirjallisuudessa ja muualla ja kertoessaan vain muutamasta henkilöstä.

Jotenki rahan maku suussa tehdyn tuntuutta kirjassa lisäsivät esimerkiksi se, että ensimmäinen esitelty henkilö on Harry Potter ja suomennoksen (tai alkuperäisversionkin?) huonous. Laskin kirjasta ensilukemalla ainakin parikymmentä väärin kirjoitettua nimeä ja paljon hassuja ristiriitaisuuksia.

Kyseessä on melko tavallinen tarina haaksrikon jälkeen tuntemattomalle saarelle ajautuvasta tutkijasta ja hänen pojastaan. Saari on Dinotopia, jolla dinosauruksia on yhä olemassa ja jolla ne elävät rauhallisessä yhteiselossa ihmisten kanssa.

Vaikka kirja ei juonellisesti ole valtavan erikoinen, se on mielestäni pakollista luettavaa kenelle tahansa estetiikkaan pienintäkään taipumusta osoittavalle henkilölle vaikka pelkästään upean kuvituksensa takia. Henkeäsalpaavat, yksityiskohtaiset kuvat dinosaurusten maailmasta saavat selaamaan soljuvan pelkistetysti kirjoitetun tarinan uudestaan ja uudestaan. Dinotopia on monella tasolla ehkä kaunein koskaan lukemani kirja.