Sokkeloportaikko

Kahden negatiivisen arvostelun vuoksi päätin itsekin näpytellä tähän jotakin. [i]Sokkeloportaikko[/i] on aivan omanlaisensa nuortenkirja - jopa sen verran kammottava ja eksentrinen, että aikuinen saattaa saada siitä nuorta enemmän irti. Se jakaa mielipiteitä. Kirjan henkilöhahmot ovat kaikki yksilöitä, aina hiljaisesta Peteristä muita manipuloivaan Lolaan. Keskeisenä teemana toimii kamppailu inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden välillä, ja koska kirja on lähestymistavaltaan hyvin julma, se ei herätä välttämättä kovinkaan positiivia tunteita. Taustalle rakennettu dystopia yhteiskunnasta on kerrassaan nerokas, mutta koska se tuodaan ilmi lähinnä muistoissa ja henkilöhahmojen kertomuksissa, koko kummallisen vääristynyt yhteiskuntarakenne jää helposti huomaamatta. Sokkeloportaikka on enemmän kuin miltä se aluksi näyttää. Vaikka kirjan hyvän ja pahan välinen kamppailu on mustavalkoinen, se ei kuitenkaan toteudu aivan sillä tavoin kuin lukija olettaa. Joissain kohdin juonessa sorrutaan kliseisiin. Toisaalta, kun viisikko jakautuu kahteen leiriin, lopputulos ei ole itsestäänselvä - ainakaan minä en osannut heti päätellä, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu. Sokkeloportaikon idea on yksinkertaisuudessaan nerokas ja viimeinen lause on kieltämättä hirvittävä. Kirja ei kuitenkaan ole lattea tai pyöri pelkästään miljöönsä voimin - sen pinnan alla kytee paljon enemmän.

Luin tämän ekan kerran kun olin 10 tai 11 vanha (90-luvun puolessavälissä). Vuosia muistin kyllä tämän olemassaolon mutta muistin siitä vain sen että siinä oli vain muutama hahmo, siellä oli portaita ja he ovat nääntymäisillään nälkään. Sitä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuikaan ja kuinka kamala sen loppu oli, en muistanut. Joko olin liian nuori ymmärtämään tätä tai en koskaan lukenut sitä loppuun saakka.

Kirjassa on viisi nuorta, kaikki 16-vuotiaita ja orpoja ja heidät kaikki on pistetty jonnekin tyhjään tilaan missä ei ole mitään muuta kuin portaita ja jokin laite joka antaa heille joskus ruokaa. Koska tämä on dystopiakirja, he alkavat olla kamalia toisilleen.

Tästä kirjasta olisi voinut saada kiinnostavan. Tällaisenaan se oli mielestäni lähinnä ällöttävä, inhottava ja ahdistava. Hyvä asia on ehkä, että kirja onnistui herättämään minussa paljonkin tunteita, mutta koska ne kaikki olivat negatiivisia, se ei riitä nostamaan tätä silmissäni hyväksi lukukokemukseksi. En tiedä spoilaanko liikaa sanoessani, että en muista koko tarinassa tapahtuneen yhtään mitään hyvää. Ehkä joku ihmisen psykologiasta ääritilanteissa mielellään lukeva henkilö voi olla kiinnostunut kirjasta. Minulle se lähinnä jätti lähtemättömät traumat.

Yleisesti ottaen minä pidän kirjoista, mutta tämä ei oikein iskenyt. Idea kyllä, mutta toteutus... Takakannen teksti antaa mielestäni liian hyvän kuvan kirjasta. Aihevalintana loistava, tästähän olisi saanut vaikka mitä. Tämä kirja oli kuitenkin mielstäni lähes floppi. Toteutus oli huono. Monta tylsää kohtaa, lukemisesta ei nauttinut. Loppu oli myös pettymys, mitä/miksi ihmeessä ne "pahikset" jätetään vain rauhaan. Sen verran vahvoja inhon tunteita tämä kirja kyllä heitä (pahiksia) kohtaan herätti, että jonkun muun kohtalon olisin heille suonut. No, kirjailijan valinta sekin. Tällä kertaa ei kuitenkaan onnistunut saamaan minua tyytyväiseksi lukukokemukseen. Silti; ohut scifikirja, sopii nuorille. Joku kai tykkää, joten... :) Miksi ei jos iskee?