Sinisilmä oli minulle se ensimmäinen lempikirja, muistan edelleen, kuinka palmikkopäisenä kakkosluokkalaisena toin sen kirjastoautosta kotiin kerta toisensa jälkeen. Nyt, kun uppouduin siihen uudestaan, koin jälleen saman upean tunteen kuin pienenä. Holopaisen rakentama maailma on hyvin realistinen huolimatta kaikkea verhoavasta, mutta huomaamattomasta taikuudesta. Metsänhenget pysyttelevät taka-alalla, ja tavallisilla ihmisillä on tavalliset ongelmansa. Kuitenkin portti puolimaailmaan ja jopa kuolleiden luokse on auki niille, jotka sitä tarpeeksi haluavat. Minulle on jäänyt kirjasta hyvin voimakas mielikuva ja lukuisia muistoja takkatulen ääressä lukemisesta, ja kenties aika kultaa muistot. Uusimmalla lukukerralla ennen niin hienolta tuntunut loppuratkaisu osoittautuikin hieman liian helpoksi, mutta Sinisilmä säväyttää edelleen.