Q_Black

Onpahan nyt saatu tämäkin sekametelisoppa päätökseen. Ja... enpä tiedä mitä sanoisin.

Toisin kuin parissa aiemmassa kirjassa, tässä päästiin ainaisen jahkailun sijaan taas kiinni toimintaan. Liiallisuuksiin venytetty kirjasarja saa nyt päätöksensä, jossa Ever joutuu kovien haasteiden eteen.

Tässäkin kirjassa oli ehkä hiukan sellaista pitkästymisen tuntua, mutta kaikenkaikkiaan paljon kivempi lukukokemus kuin edelliset kirjat vaikkakin tuntui jotenkin typerältä, että Ever ja Damen jahkailivat vasta-aineen kanssa monen kirjan verran ja yllättäen vasta nyt he alkavat saada vastauksia kysymyksiin, joita he ovat esittäneet monen kirjan ajan.

Loppua kohden tuli ehkä vähän liikaakin sellaisia "he kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti" - viboja aina pahiksista lähtien, mutta osasi loppu yllättääkin erään päätöksen osalta, jonka pääpari tekee koska olin odottanut ihan toisenlaista päätöstä tälle sarjalle.

Ei tämä kuuden kirjan sarja ollut kyllä mikään maata mullistava lukukokemus, mutta onpahan nyt koettu tämäkin!

Niin se tämäkin sarja tuli tiensä päähän vihdoin ja viimein. Minusta tämän olisi saanut tiivistettyä järkevämmäksi kokonaisuudeksi ja se olisi vaatinut hiukan vähemmän kirjoja.

Vaikka Sookie-kirjat ovatkin edetessään menneet entistä pahemmaksi puuroksi niin tässä kirjassa juoni oli jonkunlaisessa kasassa toisin kuin jossain aiemmissa kirjoissa kun ei ole edes kunnolla pysynyt mukana kun tapahtuu koko ajan ja eri asioita. Turhaa jaarittelua oli nyt vähemmän.

Hiukan yllätti tämä Sookien ja Ericin kuvio, joka oli suuressa osassa aiemmin ja sai vähän laimean leiman tässä kirjassa. Koko systeemi tuntui vähän turhan hutaistulta. Samalla yllätti myös tämä lopun parituskuvio, jota en kyllä osannut odottaa millään.

Päätösosa oli suurilta osin melko hyvin koottu tarina, mutta sen lopetus oli laimea ja hiukan pettymyskin itselle. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut kiire päästä sarjasta eroon. No, onpahan nyt luettu ainakin sen kerran. Toista kertaa en usko tarttuvani tähän sarjaan.

Nyt kun alkoi tursuamaan kirjaston kirjoja ovista ja ikkunoista niin piti laittaa Lohikäärmetanssi syrjään ja pienentää pinoa vähän tässä välissä.

Hurma on jälleen kerran taattua Wardin laatua. Ei niin loistavaa kuin BDB, mutta jotenkin tuntee olevansa samassa maailmassa ja se on kotoista. Hahmot eivät ole tähän mennessä päässeet niin lähelle sydäntäni kuin kirjailijan toisessa sarjassa, mutta viihdyn kyllä näiden kirjojen seurassa siitäkin huolimatta, että nämä eivät herätä samanlaista innostusta kuin sisarsarjansa.

Tässäkin oli mielenkiintoinen kokoonpano uusia hahmoja ja tarina oli mielenkiintoinen mitä nyt jotenkin huvitti parissa kohtaa juonen kulku. Lisäksi en voi käsittää miten joku ihminen voisi rakastua toiseen muutamassa päivässä?! No, ehkä minä välillä ajattelen liikaa. Yleensä heitän näiden hömppäkirjojen kanssa aivot narikkaan ja nautin vaan pöhköstä tarinasta ja niin kävi nytkin muutamia pieniä huvituksia lukuunottamatta.

Kirjan lopulla alkoikin taas tapahtua ja mielenkiinnolla jään odottelemaan miten enkeli ja paholainen pääsee "sopuun" keskenään. Ehdottomasti aion lukea seuraavankin osan!

En kyllä yhtään tiedä miksi tähän kirjaan piti tarttua kun ei se ensimmäinenkään osa ollut mitenkään erikoinen. Näitä lukiessa nimittäin tuntuu, että tarpoisi jollain niljakkaalla suolla, josta ei tunnu pääsevän eteenpäin mitenkään, mutta silti on jatkettava.

Omalla tavallaan taas pidän tästä maailmasta ja osasta hahmoista, mutta Lena on edelleen jotenkin ärsyttävä ja inisevä persoona, ja Ethan ei herätä mitään mielenkiintoa.

Tässäkin kirjassa sitä tekstiä on helkkaristi ja tuntuu vain, että lukisi samaa sivua kerta toisensa jälkeen koska teksti vaan jotenkin on niin väsynyttä. Kirjassahan tapahtuu koko ajan jotain jännää, mutta jostain syystä se ei välity lukijalle asti se jännitys.

Utelias sielu kun olen niin luultavasti vilkaisen seuraavaakin suomennosta koska haluan tietää mitä joillekin hahmoille tässä käy, mutta tuskinpa pidän kiirettä sen kanssa. Outo sarja, joka ei herätä oikein mitään sen erikoisempia tunteita.

Vihdoin ja viimein sain luettua jatko-osan! Hiukan oli kerinnyt unohtaa edellisen kirjan tapahtumia, mutta tässä osassa sai taas juonesta kiinni hetken aikaa luettuaan.

Siinä missä edellisessä osassa pakkanen paukkui ja lämpö huokui, tässä osassa pääsi tutustumaan tarunhohtoiseen mereen ja sen mystisiin olentoihin.

Vaikka en nyt luokittele näitä kirjoja suosikeiksi niin joku näissä vetää puoleensa ja innostaa lukemaan. Kirjan vielä luki melko nopsaan joten pituudesta ei ainakaan voi valittaa.

Dinja on kyllä melkoinen tulisielu ja hänellä tulee riittämään kerrottavaa seuraaville sukupolville. Kirjassa on loistavaa kerrontaa ja mahtavia henkilöhahmoja joten aika ei käy pitkäksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä jännittävää suomalaiskirjailija taikoo päätösosaan

Silloin kuin ensimmäisiä elokuvauutisia alkoi ilmaantua tämän trilogian tiimoilta mietiskelin miten kivaa olisi jos tämän saisi suomeksi luettua. Noh, rukoukseni kuultiin!

Outolintu on minusta hyvin erilainen kuin muut tähän genreen sijoittuvat kirjat. Ehkä se johtuu suurilta osin siitä ettei päähenkilö ole täysi nössykkä. Tris on kovapää, joka ei pelkää ottaa iskuja vastaan eikä jää murehtimaan turhanpäiväisyyksiä. Samaan aikaan hänessä kuitenkin on kaikkien osastojen kyvyt, ei pelkästään yhden. Koko tämä erikoinen maailma on melko kylmä ja karu, raakakin ja se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua.

Katselin tulevan elokuvan videoita ja trailereita ennen kirjan lukemista ja oli hämmästyttävää tajuta miten erilaisen päätelmän liikkuvasta kuvasta voi tehdäkään. Kirjan juoni ei siis vastannut yhtään omaa käsitystä ja se oli ihan hyvä juttu.

Vaikkei tämä kirja herättänytkään suosikkikirjojeni kaltaista kutkuttavaa tunnetta lukiessa, oli tämä silti todella mielenkiintoinen ja piristävä lukukokemus. Aika ei käynyt pitkäksi missään vaiheessa ja odotan jo mielenkiinnolla mitä seuraava osa tuo tullessaan. Toki myös jännityksellä odotan tästä tehtävää elokuvaa, joka ainakin trailerien perusteella vaikuttaa todella hyvältä.

Huh, sainpas lukuprosessin alkuun näin vuoden 2014 kunniaksi. Sookie-kirjat eivät kyllä ole kuuluneet missään vaiheessa niihin lempikirjoihini, mutta utelias kun olen, haluan tietää miten sarja päättyy ja nyt sain koluttua tämän toiseksi viimeisen kirjan vihdoin loppuun.

Eipä tässä juurikaan meno muutu edellisiin verrattuna. Hiukan ehkä tuo juoniasettelu oli maltillisempi kuin jossain aiemmissa osissa ja pysyi paremmin kärryillä mitä kaikkea kansien välissä tapahtuu, pisteet siitä. Olihan tässä myös vähän sitä turhaa jaadajaadaatakin, mutta hillitymmin ja juonikuviot olivat ihan mielenkiintoisia.

Loppuun oli vielä pudotettu yllättävä pommi, joka ratkesi vieläkin yllättävämmin ja jään nyt melko mielenkiinnolla odottamaan millaisen päätöksen sarja saa ja millainen kohtalo itse Sookiella on.

Ihan kelpoa nopeasti luettavaa viihdettä ja pääsi vähän kiinni tuohon lukemisen makuunkin taas.

Hiukan on aikaa edellisen osan lukemisesta, joten alkuun pääseminen oli aika vaivalloista. Onneksi tarinassa oli hiukan kerrattu edellisen kirjan tapahtumia niin ei ollut ihan hakusessa sen kanssa.

Olipas kiva palata Karoun maailmaan ja sen hahmojen keskelle. Olin hiukan pettynyt, että Karoun ja Akivan keskinäistä kanssakäyntiä ei pahemmin ollut, mutta tarinaa luettiin kuitenkin heidän molempien näkökulmasta. Tarinassa oli myös muita hahmoja, joiden näkökulmasta tarinaa kerrottiin ja se piti tarinan ehkä vähän mielenkiintoisempana.

Ajoittain lukiessa tuli vähän sellainen huokailufiilis koska sivuja oli monta sataa, mutta sellaista todellista tapahtumaa ehkä reilu puolet niistä. Ehkäpä jokainen pätkä oli tarinalle tärkeä, mutta itse olisin selvinnyt vähemmälläkin tarinoinnilla. Lisäksi Karou oli aika ärsyttävän itsepäinen tässä Akivan suhteen, mutta hyvä että se möykytti pahista kirjan loppupuolella.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvää viihdettä, jonka luki melko nopeaan sivumäärästä huolimatta. Ensimmäisen kirjan tasolle se ei kuitenkaan täysin yltänyt. Mielenkiinnolla jään odottamaan päätösosaa!

Monta sataa sivua pitkä kirja pitää sisällään jos jonkinlaista tietoa. Siellä on ensinnäkin esittelyt kuudesta ensimmäisestä kirjasta sekä näiden veljesten hassunhauskat haastattelut. Lisäksi Ward on kirjoittanut tuntojaan jokaisen kirjan kohdalla. Mukaan mahtuu myös ihana lyhyttarina Bellasta ja Zsadistista (NAM!). Lisäksi sieltä löytyy muutama poistettu kohtaus sekä Wardin muita BDB - kirjoitelmia, veljesten chat-keskustelua, haastatteluja, parhaita paloja kirjoista sekä usein kysytyt kysymykset. Unohdinkohan jotain? Voi olla, mutta tuossa ne olennaisimmat.

Wardin omia mietteitä oli ehkä liiaksikin asti, joten niitä tuli vilkaistua enemmänkin pintapuolisesti. Hänen mielipiteitään ensimmäisistä kirjoista oli todella mielenkiintoista lukea koska monet asiat siellä yllättivät.

Kyllä tämän kirjan kautta oppi uusia asioita ainakin veljeskunnasta ja naurutkin sai jossei muuta. Suosittelen tutustumaan jos olet BDB - fani!

Pääsipäs pitkästä aikaa taas tarttumaan Wardin teokseen enkä kyllä pettynyt. Minusta tämä sarja jotenkin paranee mitä pidemmälle tätä lukee ja systeemiin tulee vähän enemmän syvyyttä kuin se, että kuherrellaan joka toisella sivulla. Tottakai sitäkin tapahtuu edelleen, mutta enemmän ehkä tarina sijoituu muuhunkin.

Veck oli minusta jotenkin karulla tavalla todella hellyyttävä tapaus, mutta Sophia ei oikeastaan erottunut massasta millään tavalla.

Jim kai tässä se pääpelastaja on, mutta enemmän ehkä tässä sai minun huomiotani hänen kaksi enkelikaveriaan, joiden suhdetta kuvataan vähän eri tasolla tässä. Olin aika pettynyt erääseen heihin liittyvään juonikuvioon, mutta toisaalta kirjoissa pitää joskus tapahtua epämukaviakin asioita. Devina on kyllä kuvattu tässä tarinassa niin ärsyttäväksi akaksi ettei mitään rajaa. Mielenkiintoinen hahmo yhtä kaikki. Hänen ja Jimin välinen "sota" on mielenkiintoista luettavaa.

Mielenkiinnolla odotan miten juoni etenee ja millainen kuvio on seuraavaksi vastassa meidän enkelillä. Kelpo viihdettä!

Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle.

Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin.

Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta.

Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille."