Eija

Kirja kertoo viiden nuoren naisen selviytymisestä maailmassa, missä kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tarinan kerrontakeinona käytetään paljon dialogia – osittain Tampereen murteella. Jokaisella henkilöllä on omat vaikeutensa autioituneessa maailmassa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1975 ja hauskasti siinä on myös sen ajan henkeä kuten valintakiekolliset lankapuhelimet, kaljakorit ja vakosamettihousut. Pääosin henkilöt kuitenkin olivat aika rasittavia ja lukukokemuksenakin tarina jäi keskinkertaiseksi. 

Tarinassa menneen tragedia kohtaa nykyisyyden. Paikoin tunnelma oli karmiva Stephen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini tapaan. Kerrontaa ja henkilökuvausta ei kuitenkaan voi verrata Stephen Kingiin, vaikka tarinan lukikin sujuvasti ja se piti hyvin otteessaan. Parhaimmillaan tarinassa oli hyvä jännittynyt tunnelma, ennen kuin mysteeri oli ratkaisu vaiheissa. Kirjan lopetus hiukan lässähti, mutta kyllä tämä kokonaisuudessaan ihan hyvin upposi. 

Reynoldsin tapaan tarinassa on mainioita ideoita ja hahmoja (kalistajat, rämäpäät, aaveartefaktit, kvinit jne.) ja sen maailma historioineen on omaperäinen ja valtava. Kirja toi paljon viihdykettä, mutta toisaalta se olisi saanut olla lyhyempi niin kuin edelliset osat olivat. 

Kirjassa on viisi novellia, joissa kaikissa tarinoissa päähenkilöinä on lapsia. Siitä huolimatta tarinat ovat oikein hyvin aikuisenkin luettavissa ja niissä piilee elämänviisautta. Uusi Opabinia tarinassa käsitellään esihistoriallisen otuksen kohtaloa. Mare Serenitatis novellin tapahtumapaikkana on Kuu ja kertoo mm. ihmisten toimien vaikutuksista maailman muutoksiin. Salattujen totuuksien yliopisto opettaa näkemään elämän uudessa valossa. Näkymättömässä tähdessä pohdintana on hyvä ja paha. Kotini syvyydessä kertoo aavetalosta. Varsin hyvä lukukokemus. 

Kirja on avaruuden tutkimus kertomus ja tarinan pääosassa on erityisominaisuuden omaava tyttö. Aluksi sympatiat olivat tytön puolella, mutta tarinan edetessä hahmo alkoi aika lailla ärsyttää. Samoin kävi kirjan muidenkin hahmojen kanssa. Kokonaisuus melko keskinkertainen kaiken kaikkiaan. 

Kerronta on varsin hyvin otteessa pitävää ja siinä on odottava tunnelma – mitä tulee tapahtumaan. Juonen ja tunnelman puolesta kirja jäi kuitenkin Hylätystä rannasta ja Paholaisen päivästä. Kokonaisuutena en pitänyt Nälkänummesta aivan yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä Hurleyn kirjasta. 

Kirjassa on henkilöitä sekä 1. osasta että 2.osasta. Kirjan pääasiallinen sisältö on sodankäynti Darienista. En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä osasta. 

 Lännentarina antologia suomalaisilta kirjoittajilta. Tarinoissa tulee hyvin esiin westernin henki ja kokoelman kruunaa Juri Nummelinin essee western-spefi kirjallisuudesta. 

Samantyyppistä mysteeriä kuin Twin Peaksissä tai vaikkapa Lostissa. Ihan vetävä tarina. Ikävä kyllä olin nähnyt jo TV sarjan silloin kun se tuli telkkarista, joten tiesin, miten tarina etenee. 

Luin kirjan edellisen kerran 17 vuotta sitten.

50-luvulla kirjoitetussa kirjassa on hyvin ennustettu tulevaa, kuten interaktiivinen media/sosiaalinen media sekä nappikuulokkeet. En varmaan vuonna 2003 kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan juurikaan, mutta nyt rinnastus tuntui ilmiselvältä. Kirja ottaa kantaa mm. ihmisen tylsistymiseen – kirjoja ei enää lueta, ne ovat kiellettyjä ja uutiset ym. informaatio luetaan vain otsikkotasolla.  Älykäs ajattelu on kuihtunut. Ihmisiä ei kiinnosta muu kuin huvittelu ja älyseinien välityksellä tapahtuva merkityksetön vuorovaikutus muihin ihmisiin. 

Kirjassa on hyvä henkilöiden kuvaus, siinä on vetävä juonenkuljetus sekä tarinaa on helppoa ja vaivatonta lukea. Kirja toimii yksittäisenä teoksenakin, mutta tarkoitus on lukea sarja loppuun jossain vaiheessa. 

 Sanan mahti on trilogian keskimmäinen osa, mutta luettavissa hyvin itsenäisenä teoksena. Ensimmäisen osan päähenkilöitä on mukana tässä kirjassa. En pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin Näkemisen lahjasta. Juoni ei oikein tällä kertaa innostanut.