Eija

Kokoelmassa on 8 käännösnovellia ja 4 novellia kotimaisilta kirjoittajilta. Yhteisenä tekijänä tarinoilla on ei-ihmisen kaltaiset älyt, joko elollisina olentoina tai koneina. Sota tai taistelu on näyttämönä tavalla tai toisella viidessä tarinassa.

Kokoelman aloittava Ensimmäinen yhteys toi mieleen Cixin Liun trilogian Muistoja planeetta Maasta asetelmansa puolesta. Vieraalta sivilisaatiolta piti piiloutua, jolla vältytään hyökkäys. Tuntui, että suomennos ei ollut paras mahdollinen. Viimeisessä sodassa sotaa ylläpitää tekoäly. Pelastuskoju on tarina avaruussodasta suojapaikkaan päässeestä sotilaasta ja suojassa olevasta viallisesta robotista. Pidin tästä tarinasta eniten. Kuinka Maa vapautettiin, on satiirinen tarina, jossa Maapallo on kahden mahtavan ulkoavaruudesta kotoisin olevan elämänmuodon taistelutanner. Jättiläisen tappaja on tarina kahdesta elollisesta lajista pienemmän lajin näkökulmasta kerrottuna. Toista lajia he kutsuivat jättiläisiksi. Hyvin otteessa pitävä tarina, vaikkakin aika inha.

Muodonmuutos teemaa on kahdessa tarinassa Hai ja Aikavuon haaksirikkoiset. Transitissa suunnitelmana on vapauttaa Särkäniemen delfiinit ja Harrastaja sijoittuu vieraalle planeetalle, missä luotiin prototyyppejä elollisista olennoista.

Infero au cielo on ilmestynyt aiemmin Portti lehdessä nimellä Helvetti vai taivas. Siinä planeetan ikuisesti elävät asukkaat ovat kytkettynä tietoverkkoon. Namu ja tervapöpö novellin voi lukea myös John Varleyn suomennetusta novellikokoelmasta Hyvästi, Robinson Crusoe. Novellin nimi on siinä Lollipop ja Tervapöpö ja kertoo klooneista ja mustien aukkojen metsästyksestä.

Kokoelmassa on pääsääntöisesti keskihyviä novelleja. Pelastuskoju, Jättiläisentappaja, Namu ja tervapöpö sekä Aikavuon haaksirikkoiset erottuivat joukosta parhaimpina.

Tarina kertoo todellisesta 1600-luvulla eläneestä henkilöstä, Valpuri Kinnistä, joka joutui käräjille noituudesta syytettynä useampaankin kertaan elämässään.  Aika alkeellinen on ihmisten mieli ollut tuohon aikaan. Jos joku onnistuu yrteillä ja luonnon antimilla parantamaan kylän ihmisiä ja eläimiä, heti uskotaan henkilön olevan saatanan palvelija, noita, joka ansaitsee rangaistuksen. Kiitollisuus ei ole tullut mieleenkään säästetystä elämästä tai parannetusta vaivasta.

Ankeat ajat ja ihmisten empatian puute tulivat tarinassa hyvin esiin. Tarinan teki surulliseksi ja raa’aksi erityisesti eläinten kaltoinkohtelu ja ei Valpurinkaan elämä helppoa ollut narsisti veljen ja äkkipikaisen äidin kanssa, puhumattakaan ahdasmielisestä kyläyhteisöstä. Naisten yleinen huono asema 1600-luvulla toi lisä ankeutta elämään.

Kirjassa oli hieman turhaa toistoa, mutta kokonaisuutena se oli mielenkiintoinen ajankuvan tulkinta.

Taidokkaasti rakennettu tarina, missä kerrotaan usean henkilön näkökulmaa eri ajoissa. Namiyan sekatavarakaupassa aika kulkee eri linjoilla kuin ulkomaailmassa ja molempien aikajanojen tarinat nivoutuvat kivasti yhteen. Viehättävä tarina eri ihmisten elämätarinoista ja kohtaloista. Kirjaa oli miellyttävä lukea.

Ajanvirta ja käsittämättömät aikajanat tarinassa on keskeisiä. Mm. päähenkilö kolusi suurta universumia yli 10 miljardia vuotta. Kymmenen ulottuvuuden universumi oli ikuinen, siellä ei ollut aikaa. Ulottuvuuksien lisääntyessä universumi pirstaloitui pienoismaailmankaikkeuksiksi.  Lopulta ulottuvuudet vähenevät ja niiden massa on saatava palautettua, jotta universumi voi syntyä uudelleen.

Olin vähän pihalla kaikesta universumien ulottuvuuksista ja pienoismaailmankaikkeuksien muodostumisista. Maailmankaikkeus 647 aikajanan osio kirjan loppupuolella alkoi olla jo työlästä luettavaa. Silti kokonaisuutena kirja on varsin kelvollinen fanfiction ja jälkitunne jopa parani, kun jäi miettimään universumin jälleensyntymisen vaihtoehtoja ja seurauksia. Selvää on, että Cixin Liun trilogia on oltava luettuna pohjalla - kirja ei toimi ollenkaan irrallisena teoksena.

Tarinaa kerrotaan usean henkilön näkökulmasta, missä hahmojen elämät ja tarinat sivuuttavat toisiaan. Pidin tästä saman tyyppisestä rakenteesta kuin Asema 11 kirjassakin oli ja kerronta oli muutenkin hyvää. Valitettavasti itse tarina ei ollut niin kiinnostava - pyramidihuijauksesta kertova osuus jopa puuduttava. Lasihotellin luin vain, koska tulevassa Rauhallisuuden meri romaanissa on sanottu olevan viitteitä sekä Asema 11:aan että Lasihotelliin ja näin ollen voi olla hyödyksi, että molemmat aiemmat kirjat ovat luettuna.

Tarinan päähenkilö on munkki, joka ryhtyy kiertäväksi teemestariksi. Hänellä on kaksikerroksinen pyörällä poljettavat vankkurit, jolla kiertelee kylillä tarjoamassa tarvitsijoille mielenrauhaa täsmäyrteillä maustetulla teellä. Tarina on paikoitellen mukavalla tavalla hauska. Tunnelma on inhimillinen, vaikka robottikin on mukana kuviossa. Filosofointiakin löytyy elämän tarkoituksesta.

Olihan tämä epäuskottava kuin mikä, mutta todella nopea ja sujuvalukuinen. Kiinnostuskin tarinaan pysyi läpi kirjan kaikkine juonen käänteineen. Kyseessä näkyy olevan sarjan ensimmäinen osa, mutta tarina sai kyllä päätöksen – hyvä niin. Mikäli sarjan suomentaminen jatkuu, ei ole hinkua jatkaa sarjan lukemista, mutta ei se ole täysin poissuljettukaan.

Kirjassa jahdataan pahuuden entiteettiä – vapaana kulkevaa Sielua, jolla on kyky siirtyä tappamansa ihmisen ruumiiseen. Tarinaa kerrotaan kolmessa aikaikkunassa. Jokaisessa on mukana kuolemattomuuteen kirottu Hugo Blackwood. Vapaiden sielujen olemassaolo juontaa juurensa vuoteen 1582.  Kahden FBI agentin näkökulmat kerrotaan vuosina 1962 ja 2019. Tarina ei ollut erityisen jännittävä eikä vetävä. 

Alkuperäisessä vuonna 1977 julkaistussa romaanissa oli keskiössä todellinen henkilö Edward M. Kennedy presidenttinä. Myöhemmin 1986 vuoden laitokseen kirjailija muutti tarinaan Yhdysvaltain ensimmäiseksi naispresidentiksi kuvitteellisen Florentyna Kanen. Perusjuoni on pysynyt kirjassa samana, mutta kirjaan on tehty lukuisia niin merkittäviä kuin pienempiäkin muutoksia. Uusi laitos on pelkästään poliittinen trilleri, kun taas ensimmäisessä laitoksessa oli vaihtoehtohistoriallista sisältöä. Luin jälkimmäisen version kirjasta.

Kirjassa presidentti ajaa uutta aselakia, josta kaikki ei pidä. FBI saa vihiä presidentin salamurha aikeista, jota ratkotaan läpi kirjan. Aikansa tuote tämäkin ja kylläpä kirjassa soiteltiinkin alvariinsa kolikkopuhelimilla ja tavoitettua henkilöä harvoin saatiin kiinni langan päähän tärkeällä hetkellä. 

Kirja on ihan perushyvää Reynoldsia ja samantasoista kuin edllisetkin Prefkti sarjan kirjat. Edellisitä osista ei paljon enää muistanut, mutta onneksi kärryille pääsi ilman sitäkin. Alkupuoli veti paremmin, kun käytiin muutamissa mielenkiintoisissa maailmoissa ja kyllä tässäkin kirjassa sai paikoin ihailla Reynoldsin rikasta mielikuvitusta. Kirja on paksu, joten toimitapainotteisella loppupuolella iski jonkinasteinen marssiväsymys. 

Tarina kerrotaan kirjeiden muodossa. Kirjeet on kirjoittanut yksi salaperäiselle vuorelle matkanneesta retkikunnan jäsenestä. Paikoin kirjan tunnelma oli kuin Jeff VanderMeerin Eteläraja trilogiassa ja mieleen tuli myös John Carpenterin loistava elokuva The Thing. Kyräilyä ja epäilyksiä toisia retkikuntalaisia kohtaan. Tämä asetelma oli kirjan parasta antia. Aivan täydellinen lukukokemukseni ei kuitenkaan ollut. Ehkäpä tarinan kosmisuuden osuus loppupuolella olisi saanut olla vähäisempi. 

Kirjassa on virkistävän erilainen ympäristö, mihin olen fantasiassa tottunut. Tarinassa on Villin lännen ja steam punk aikakausien henkeä. Aateliarvon omaava entinen lainvalvoja Wax ja veijarimainen Wayne muodostavat kivasti seurattavan parivaljakon eikä muissakaan hahmoissa ole moittimista. Plussaa tulee kirjan sopivasta mitasta.